Naurua, kyyneleitä ja hyvä, uusi vuosi

Odottaessani ilotulituksen valaisevan taivaan ja että kello näyttäisi uuden vuoden alkaneeksi lähes 365 päivää ennen tätä hetkeä, olisin tuskin voinut aavistaa, mitä kaikkea tänä vuonna tulisi tapahtumaan?

En voi sanoa, että vuosi olisi ollut huono. On ollut niin monta upeaa hetkeä täynnä naurua, ja ajatus kaikesta siitä, mitä olen kokenut, täyttää minut vilpittömällä kiitollisuudella. En voi myöskään sanoa, että vuosi olisi ollut helppo. Kyyneleet tulevat herkästi esiin, kun mietin taaksepäin joitakin muistojani.

Arjessani oli haasteita, kun rukoilin Jumalaa auttamaan minua kohtaamaan tehtävän, jota kammoksuin tai jos hän voisi antaa minulle viisautta saamaan talouteni kuntoon. On ollut joitakin ikäviä hetkiä, kun kaipasin rakkaita ystäviäni, jotka olivat kaukana ja opettelin sopeutumaan siinä tyhjiössä, jonka he jättivät jälkeensä. Ne olivat hyvin odottamattomia tilanteita, joita en koskaan olisi voinut kuvitella, ja joita en ymmärtänyt. Luulin, että minulla oli vahva usko, mutta ajoittain olin niin epätoivoinen, että epäilin Jumalan olemassaoloa. Päivä päivältä tein parhaani pysyäkseni lujana; opettelin elämään uskossa, samalla kun mietin, miksi tämä tapahtui minulle.

On olemassa tunnettu runo henkilöstä, joka alkoi matkansa Jumalan rinnalla, ja he jättivät hiekkaan kaksi paria jalanjälkiä. Mutta kun hän katsoi taaksepäin vaikeimpiin ja murheellisimpiin aikoihin, hän näki vain yhdet jalanjäljet kaksien sijasta. Hän alkoi epäillä sitä, oliko Jumala ollut hänen kanssaan näinä aikoina. Mutta Jumala vastasi hänelle: ”Silloin, kun kohtasit koetuksia ja kärsimyksiä ja näit ainoastaan yhdet jäljet, minä kannoin sinua.”

Tämä runo tuli osaksi sitä, mitä koin tänä vuonna.

Eräänä erityisenä päivänä, kun minulla oli vaikeaa, elämäni muuttui sysimustaksi. Mennessäni nukkumaan yritin parhaani mukaan uskoa Jumalaan ja kiittää häntä riippumatta tilanteesta. Herättyäni tunsin, että Jumala oli antanut minulle uutta voimaa. Myöhemmin, kun olin yhdessä joidenkin ystävien kanssa, muistin, että elämässäni oli ihmisiä, jotka selvästi rakastivat minua todella paljon. Koin niin paljon hyvyyttä, että se muistutti minua kaikesta siitä, mitä Jumala on antanut minulle elämässäni. Kuinka olin voinut unohtaa sen! Hän on antanut minulle niin paljon, ja antanut mahdollisuuden siihen, että minä puolestani voin antaa ja siunata toisia, hänen tahtonsa mukaan.

Opin, ettei ollut parempaa lääkettä ongelmiini kuin hyvän tekeminen toisille, sen sijaan että olen kiinnostunut omasta maailmastani. On niin paljon, mitä voin tehdä, sen sijaan että mietin, miksi nämä asiat tapahtuvat minulle. Ja kun on kysymys siitä, mitä en ymmärrä, voin jättää sen Jumalan käsiin tietäen, että hän huolehtii siitä.

Koin, ettei minulla ollut paljoa annettavaa, mutta hymy, ystävällinen halaus ja joitakin hyviä tekoja, se, että vietän aikaa niiden kanssa, jotka tarvitsevat ystävää – se on jotain, mikä voi siunata toisia. Taisteluni eivät kadonneet yhdessä yössä, mutta Jumalan sana on totta: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” Apt. 20:35. Se antoi minulle uskomattoman ilon ja voiman kestää koetuksissani, ja parantavan vaikutuksen, jota on vaikea kuvata. Tätä en olisi voinut itse ymmärtää ja osannut tehdä. Kun katselen taaksepäin, minulle on selvää, että Jumala nosti minut ylös pimeydestäni, kantoi minut koetusteni läpi ja antoi voimaa tehdä elämässäni sen sijaan jotain hyvää.

Ymmärsin, että se, mikä ilahduttaa minua eniten, ei ole vain toisten siunaaminen, vaan se tosiasia, että voin muuttua. Kun ajattelin, että minulla on usko Jumalaan, Jumala näytti minulle, kuinka vähän uskoa minulla oli. Siten saatoin kasvaa paljon vahvemmaksi uskossani. Kun luulin, että en kestäisi enempää, Jumala näytti minulle, että hän voi tehdä minut kyllin vahvaksi kantamaan enemmän kuin tiesinkään. Kun kysyin: ”Mitä olen tehnyt saadakseni kaiken tämän?” opin, että palvelijan ajatus on kaikissa tilanteissa antaminen, vaatimuksitta, ja aina sen muistaminen, että on mahdollista antaa vielä enemmän. Tulin yhä vapaammaksi omista rajoitteistani. Koin kasvua ja elämää keskellä vaikeita aikoja. Ne vaikuttivat minussa sellaista onnea ja tyytyväisyyttä, että olin uskomattoman haltioitunut elämään.

Eräs vanha ystävä kertoi minulle kerran, kuinka elämä on aina ollut hyvä ja hauska matka hänelle. Katselin hänen rentoja ja onnellisia kasvojaan ja ajattelin kaikkea sitä, mitä hän oli käynyt läpi – taloudellisia vaikeuksia ja monia muita vaikeita aikoja, hänet oli ymmärretty väärin ja häntä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Nyt ymmärrän, mitä hän tarkoitti: Elämä ei aina ollut ”hyvää”, mutta hän oli päättänyt syleillä kaikkea elämässä kaikkein parhaimpana asiana, minkä Jumala voi antaa hänelle. Uskomalla hän koki Jumalan hyvyyden.

Nyt, kun vuosi on lopuillaan, mieleeni tulivat jälleen ystäväni sanat ja tulin täyteen kiitollisuutta. Vuosi ei ole ollut ”hyvä” vuosi, jota olin odottanut tai sellainen, millaiseksi olisin halunnut sen suunnitella. Välillä oli tosi rankkaa, mutta vuosi antoi minulle paljon enemmän kuin mitä olisin voinut rukoilla.

Mietin, millainenkohan seuraava vuosi on. Edellisten vuosien perusteella tiedän, että tuleva vuosi tulee olemaan parempi kuin voin odottaa. ”Elämä on yhtä juhlaa”, muistan. Uusi vuosi tulee kyllä olemaan hyvä vuosi.