Murehtiminen – välttämätön osa elämää?

Murehtiminen täyttää monien ihmisten ajatuksista suuren osan arkipäivän kuluessa. Ja vaikka monilla meistä on hyvä elintaso, ja enemmän kuin tarpeeksi tätä päivää ja tulevaisuutta varten.

On mahdollista tulla täysin vapaaksi negatiivisista ajatuksista

Näennäisesti on valtavan helppoa murehtia. Esimerkiksi vanhemmat voivat usein ajatella: Viihtyykö lapseni arkipäivässä? Mitä jos auto ajaa hänen päälleen? Entä jos häntä kiusataan? Entä jos hän sairastuu? Lista on loputon, ja vanhemmilla on varmasti aihetta murehtimiseen. Myös nuoret ihmiset murehtivat.  Mediassa nousee jatkuvasti esiin, kuinka nuoret pelkäävät kokeita, sitä että eivät näytä tarpeeksi hyviltä tai että eivät täytä ympäristön odotuksia tai etteivät onnistu sosiaalisessa elämässä.

Niin, kaiki ihmiset voivat ajautua murehtiviin ajatuksiin, ja kaikkien useimmat uskovat, että se kuuluu asiaan ja että sen suhteen ei ole paljoa tehtävissä. Mutta tosiasia on, että sen suhteen todellakin on tehtävissä jotain. On mahdollista tulla täysin vapaaksi näistä negatiivisista, rajoittavista ajatuksista, jotka tekevät elämästä raskasta sekä meille itsellemme että ympäristöllemme.

Kuinka se voi onnistua? Ihmisen omassa voimassa se ei ole mahdollista. Voi varmasti edetä tiellä jonkin matkaa "tietoisen läsnäolon" tai muiden keinojen avulla, mutta ihminen ei voi tulla täysin vapaaksi siitä omin avuin.

Mutta apu ei ole kaukana. Se löytyy uskosta Jumalan Sanaan, niihin sanoihin, jotka Jumala on antanut meille Raamatussa ohjeeksi onnelliseen elämään sekä nyt että iankaikkisuudessa. Tässä on todellinen apu tarjolla niille, jotka vilpittömästi sitä etsivät ja jotka tunnustavat, että eivät selviä siitä ilman Jumalan ja hänen Sanansa apua.

Koeteltu ja todeksi koettu

Puhun kokemuksesta. Sairastan harvinaista, parantumatonta syöpäsairautta. Lääkärit eivät osaa sanoa minulle, kuinka paljon minulla on elinaikaa jäljellä. Minulla on mies ja neljä lasta huolehdittavana. Olen käynyt läpi valtavan epätietoisuuden, vastahakoisia lääkäreitä, suuria leikkauksia ja solumyrkkykäsittelyjä ja luonnollisestikin olen tullut kiusatuksi murehtimaan monta kertaa – ankarasti kiusatuksi – tunne on ollut sellainen, kuin tasapainoilisin kuilun reunalla, missä murehtimisen ja masennuksen syvyys vetää minua mukaansa.

Jos minulla olisi ollut vain oma voimani, olisin jo aikoja sitten vajonnut negatiivisiin ajatuksiin. Mutta olen saanut apua, olen saanut todellista ja aitoa apua lapsenomaisessa, yksinkertaisessa uskossani Jumalan sanaan. Raamatussa on erityisesti kaksi kappaletta, joihin olen takertunut, joskus kynsin hampain, ja nämä jakeet ovat pitäneet minut pystyssä ja pitävät edelleen.

Ensimmäinen näistä on Psalmissa 23, jonka monet tuntevat: «Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässsä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni lopuun asti.»

Toinen on kirjoitettu Paavalin kirjeessä Filippiläisille 4:4-7: «Iloitkaa ainaa Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisenne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmäärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.»

Edelleen on kirjoitettu (jae 8): «Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.»

Sen sijaan, että käyttäisin ajatukseni murehtimiseen, voin täyttää mieleni hyvillä ajatuksilla, jotka johtavat hyviin tekoihin. Voin tehdä aktiivisesti työtä ajatusteni kanssa ja rukoilla Jumalalta apua. Tällä tavalla elämästä tulee hyvää elää.

Olen päättänyt tarttua uskoon

Olen päättänyt tarttua uskoon näihin sanoihin. Jonkin aikaa on ollut rankkaa, mutta olen huutanut Jumalalta apua ja olen saanut sen. Tänään menen solumyrkkykäsittelyyn, mutta voin valtavan hyvin suuren osan ajasta. Olen päättänyt ottaa päivän kerrallaan enkä päästää murehtivia ajatuksia tulevaisuudesta mieleeni. Uskon täysin, että Jumala on kanssani, ja että hän ohjaa kaiken oikein kohdallani niin, että se vaikuttaa minun ja perheeni parhaaksi (Room. 8:28).

Pidän itseäni onnellisena ihmisenä. Se on mahdollista kaikille, riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa he ovat – uskomalla Jumalaan ja hänen elävään sanaansa.