Miten voimme todella palvella Jumalaa?

Jumala antaa meille käskynsä meidän tähtemme

"Voiko ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, ainoastaan itseään hyödyttää se, jolla on ymmärrystä. Onko Kaikkivaltiaalle etua siitä, että olet vanhurskas, tai voittoa siitä, että vaellat nuhteettomasti?” Job 22:2-3.

”Jos syntiä teet, mitä sillä hänelle teet? Vaikka sinulla olisi paljonkin rikoksia, miten se häntä haittaa? Jos olet vanhurskas, mitä hän siitä saa? Ottaako hän jotakin sinun kädestäsi? Ihmistä, itsesi kaltaista, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.” Job 35:6-8.

Tästä ymmärrämme, ettei Jumala tarvitse meitä. Me tarvitsemme häntä. Jumalattomuutemme tai vääryytemme ei liikauta häntä. Ne liikauttavat ainoastaan ihmisiä, kaltaisiamme.

Kun Jumala antaa käskynsä meille, voimme sanoa, että palvelemme häntä noudattamalla niitä. Hän ei ole kuitenkaan antanut niitä itsensä takia hyötyäkseen meistä niiden kautta. Ei, hän on antanut ne meidän takiamme antaakseen meille viisautta, niin että voisimme tulla onnellisiksi.

Kunnian etsiminen on vääryyttä

Voimme palvella Jumalaa vain yhdellä tavalla, siten, että elämämme ja palveluksemme tuottaa hänelle kunniaa. Silloin olemme totuudellisia, muutoin teemme vääryyttä. ”Se, joka puhuu omia ajatuksiaan, etsii omaa kunniaansa. Mutta se, joka etsii lähettäjänsä kunniaa, on luotettava, eikä hänessä ole vääryyttä.” Joh. 7:18.

Jos sanomme: Herra! Herra! ja etsimme omaa kunniaamme, teemme vääryyttä. Silloin ei siitä ole mitään apua, kuinka paljon hyvää olemmekin tehneet Jeesuksen nimessä. Olemme palvelleet itseämme emmekä Jeesusta. Tämän Jeesus on sanonut meille erittäin selvästi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?' Silloin minä vastaan heille: ‘Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät!'" Matt. 7:21-23.

Tätä on vaikea ymmärtää. Kuinka he pystyivät tekemään sellaisia suuria asioita Jeesuksen nimessä, eikä hän siltikään tuntenut heitä? Aivan yksinkertaisesti siksi, että he tekivät sen vääryyden, että ottivat kunniaa teoistaan. Kunnia ja valta kuuluvat yksin Jumalalle. Jos otamme jotain siitä kunniasta, olemme pettureita. Eikä se, että sanotaan ”Herra! Herra!” tai ”Kaikki kunnia Jumalalle!” tee sitä lainkaan paremmaksi.

Paavali oli uskollinen Herran palvelija. Hän tunsi, että olisi joutunut häpeään, ellei Kristus olisi tullut ylistetyksi hänen ruumiinsa kautta: ”Harras odotukseni ja toivoni on, etten joudu millään tavoin häpeään vaan että Kristus nyt, niin kuin aina, tulee rohkeasti ylistetyksi minun ruumiissani, joko elämän tai kuoleman kautta.” Fil. 1:20. Hän ei löytänyt monta sellaista uskollista palvelijaa. Kun hän kirjoitti tämän, hän sanoi, ettei hänellä ollut ketään toista samanmielistä kuin Timoteus; kaikki muut etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä on Jeesuksen Kristuksen (Fil. 2:19-23).

Se ei hyödytä ihmisiä, mitä he saavat aikaan ja uhraavat, jos he etsivät kunniaa. Kun he haluavat levittää evankeliumia ja pelastaa sieluja, he palvelevat itseään etsiessään omaa kunniaansa. Silloin heillä ei ole vilpitöntä huolenpitoa. Paavali oli saanut Jeesukselta apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa, Jeesuksen Kristuksen kunniaksi (Room. 1:4-5). Kunnioittaakseen Jeesusta Kristusta hän oli saanut apostolinviran. Jos hän olisi toiminut saadakseen itse kunniaa, ei hän olisi ollut uskollinen. Hän olisi tehnyt vääryyttä.

Jumalan palveleminen – Jumalan kunnioittaminen

Jeesus on esikuva Jumalan kunnian etsimisessä, aivan niin kuin kaikessa muussakin. Hän ajatteli ainoastaan Isänsä kirkastamista. Ahdistuksessa hänen rukouksensa oli, että Isän nimi tulisi kirkastetuksi eikä se, että hän pääsisi vapaaksi ahdistuksesta.

"Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!” Joh. 12:27-28. Jos tämä on rukouksemme ahdistuksessa, silloin ahdistus koituu myös meille kirkkaudeksi.

Kun Jeesus halusi ilmaista työnsä maan päällä, hän sanoo sen näin: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä täyttämällä sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” Joh. 17:4. Jos teemme näin kaikessa, mitä teemme, silloin palvelemme Jumalaa.

Tämä artikkeli on mukailtu versio artikkelista «Tjene Gud», joka julkaistiin BCC: n «Skjulte Skatter»- lehdessä  tammikuussa 1964.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Raamatunkohdissa on käytetty Raamattu Kansalle- käännöstä.