Miten totuus tekee minut vapaaksi

Näiden totuuksien löytäminen ja tunnustaminen on tuonut minulle niin paljon lepoa!

Kirjoittanut Ruth Choat
Miten totuus tekee minut vapaaksi

Jeesus sanoo Johannes 8:32: ssa: ”…ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”, ja minä olen kokenut juuri tämän koko elämäni ajan.

Totuuden tunnustaminen = muuttuminen

Teini-ikäisenä annoin elämäni Jeesukselle ja toivoin voivani elää täysin hänelle. Silloin Jumala alkoi puhua minulle käyttäytymisestäni kotona. Hän sai minut huomaamaan, etten ollut halukas auttamaan, ja samoin ruman tapani puhua veljilleni, kun ärsyynnyin heihin.

Jumalan sana opettaa meitä: ”…oppikoot nämä ensin huolehtimaan omasta perhekunnastaan ja korvaamaan vanhempiensa vaivannäön. Se on Jumalalle mieluista.” 1. Tim. 5:4. Tämä jae teki minuun vaikutuksen ja koin itseni teeskentelijäksi – olla avulias ja kiltti toisia ihmisiä kohtaan, kun taas kotona perheeni parissa oli aivan päinvastoin.

Silloin ymmärsin, että minun täytyy todella muuttua. Usein viskoin joitain kovia, purevan ivallisia tai pilkkaavia sanoja, jotka useimmiten haavoittivat toisia. Yhä uudestaan jouduin pyytämään veljiltäni ja vanhemmiltani anteeksi käyttäytymistäni, ja se oli valtavan nöyryyttävää. Tämä oli minulle iso taistelu – nöyrtyminen ja sen tunnustaminen, että olin tehnyt väärin. Mutta kun tulin tuntemaan itsekkyyteni ja rakkaudettomuuteni, aloin myös vihata näitä syntejä yhä enemmän. Synneistäni tuli vihollisiani, ja tunnustamalla totuus itsestäni, tulin vapaaksi näistä vihollisista.

Lopuksi lopetin täysin suuttumisen veljilleni, ja halusin pyytämättä auttaa vanhempiani. Tämän työn Jumala teki minussa, koska nöyrryin ja tunnustin totuuden itsestäni. Tietysti tulin yhä enemmän vapaaksi aikaisemmasta käyttäytymisestäni. Olin onnellinen, ja ympärilläni oleville koitui myös parempi elämä.

Kestävyydestä seuraa tuloksia

1.Piet. 5:5: ssä sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.”. Nöyrä ihminen rakastaa totuutta ja tunnustaa sen omasta synnistään, ja hän haluaa voittaa sen. Hän on yhtä itsepintainen kuin leskivaimo, joka ei antanut väärämieliselle tuomarille rauhaa, ennen kuin hän sai sen, mitä halusi – oikeuden riitapuoltaan vastaan (Luuk. 18:2-8)! Ne, jotka rakastavat Jumalaa ja haluavat pitää hänen käskynsä, ovat niin kuin tämä leskivaimo. He ovat kestäviä rukouksessaan ja tunkeutuvat Jumalan luo saadakseen armoa ja voimaa, kunnes he voittavat vihollisensa, syntinsä: haluttomuuden, kiukun, panettelun tai kaiken muun synnin.

”Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat häntä avukseen. Viivyttäisikö hän heiltä apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä!” Luuk. 18:7-8. Niin olen tämän kokenut.

Totuuden tunnustaminen = itsensä alentamista

Elämässämme kohtaamme elämässä erilaisia tilanteita – ja kaikki nämä ovat mahdollisuuksia löytää lisää siitä, mikä saa meidät tuntemaan itsemme onnettomiksi – syntimme. Yhteen aikaan eräs asia oli minulle erittäin vaikea. Tunsin, että ”Tämän ei pitäisi tapahtua minulle. Jotain on vialla”. Melkeinpä syytin itseäni, että olin syypää siihen.

Olin huolissani koko tilanteesta, mutta Jumala, joka tiesi, mitä tarvitsen, vastasi minulle suoraan taivaasta: Koko ongelmani johtui ylpeydestäni! Uskoin ansaitsevani jotain parempaa! Jumala oli kuitenkin oikeassa. Mikä helpotus olikaan alentaa itseni ja olla yhtä mieltä Jumalan kanssa! Hän oli asettanut minut tähän tilanteeseen, joka oli kaikkein parhaakseni. ”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.” Room. 8:28.

Jeesus sanoo, että me tulemme tuntemaan totuuden, ja että totuus on tekevä meidät vapaiksi (Joh. 8:32). Tulin jossain määrin vapaaksi ylpeydestäni, siitä, että uskoin ansaitsevani jotain parempaa, tyytymättömyydestä ja kiitollisuuden puutteesta. Suuri taakka putosi harteiltani ja tulin niin iloiseksi, kuin orja, joka vapautettiin. Sain lisäksi nähdä, kuinka Jumala oikeastaan siunasi minua enemmän kuin olisin ikinä ansainnut.

Jeesus esittää meille kutsun Matt. 11:28:ssa: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon!” Itsensä tunnustamisen ja nöyryyden seurauksena tulemme lepoon ja tässä kohtaamme Jeesuksen, edelläjuoksijamme, joka on sävyisä ja nöyrä sydämeltään (Matt. 11:29-30).

Jumala arvostaa nöyryyttä

Jeesus kutsuu niitä, jotka murehtivat, ”autuaiksi” (Matt. 5:4). Ne, jotka murehtivat rakkauden puutettaan, ylpeyttään jne., saavat sen, mitä kaipaavat.

Jumala näki pienen Daavidin, joka paimensi isänsä lampaita. Vielä  senkin jälkeen, kun hän oli tullut kuninkaaksi, voimme lukea, mitä hän ajatteli itsestään: ”… ja omissa silmissäni olen vieläkin alhaisempi, mutta ne orjattaret, joista sinä puhuit, tulevat kunnioittamaan minua.” 2. Sam. 6:22.

Tämä Daavidin asenne oli Jumalalle kallisarvoinen. ”…herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti sanoen: ‘Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen. Hän tekee kaikessa minun tahtoni mukaan.” Apt. 13:22.

Tätä kaipaan loppuelämäni – että vaellan nöyränä Jumalan edessä, ja näen lisää ylpeyttäni, tunnustan sen saaden yhä syvemmän yhteyden Jeesuksen kanssa. Tämä elämä täyttää minut jatkuvasti enenevällä rauhalla ja ilolla.

Raamatunkohdat ovat peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä. 

Ehkä olet kiinnostunut lukemaan lisää teemasivultamme, joka käsittelee nöyryyttä, tai seuraavista artikkeleista:

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Niin suuri pelastus

Kirjoittanut Sigurd Bratlie

Apostoli, joka kirjoitti Heprealaiskirjeen, kutsuu sitä «kehotuksen sanaksi». Tämän kirjan tarkoitus on vahvistaa ja laajentaa kehotusta ja luoda uskoa ja pelastusta kaikille, joilla on taivaallinen kutsumus. Kaikki, jotka seuraavat Heprealaiskirjeen kehotuksia, voivat saavuttaa tämän suuren pelastuksen.