Miten toiset kokevat minut
Näkevätkö ympärilläni olevat ihmiset jumalallisen elämän vai ihmisen, jonka on pakko reagoida luontonsa mukaan?
Äkäinen, äkkipikainen, kärsimätön, röyhkeä ja vaativa kuvaavat minua hyvin.
Tietyt ominaisuudet ja piirteet voivat mitä ilmeisimmin olla perittyjä – ne ovat siirtyneet perintönä sukupolvelta toiselle. Äkäisyys on ehdottomasti yksi näistä geeneistä, jotka ovat omasta suvustani peräisin. Monet ihmiset voivat käyttää näitä perittyjä ominaisuuksiaan verukkeena sille, että voivat edelleenkin toimia ja reagoida tietyllä tavalla. Mutta jos se on syntiä, se voidaan voittaa, enkä voi kristittynä puolustella itseäni, kun en voita kaikilla alueilla, vaikka kysymyksessä olisikin jokin piirre, joka istuu niin syvällä minussa ja voimakkaana perheessäni.
Inhimillinen luonto vai jumalallinen luonto?
Kristittynä minun on määrä loistaa ja julistaa Jumalan luontoa (2. Piet. 1:2-8). Tarkoitus on, että Kristuksen hyveet tulevat esiin elämästäni (2. Kor. 4:10-11; 1. Piet. 3:9). Jos mietin perusteellisesti, mitä tämä tarkoittaa, se tarkoittaa sitä, että ihmisten, jotka ovat minun kanssani, tulee kokea kuin he olisivat itse Jeesuksen kanssa. Joka tapauksessa näin sen tulee olla enenevässä määrin, sitä mukaa kun synti lihassani – viha, kärsimättömyys, turhautuneisuus jne. – antavat tilaa hyveille. Nyt kärsivällisyys, lempeys ja hyvyys tulevat esiin.
Lähimmäiseni voivat kokea minussa jumalallista luontoa mieluummin kuin sitä luontoa, jonka perin syntyessäni, suvun ominaispiirteitä.
Ehkä toiset ihmiset eivät koe minua sellaisena juuri nyt, mutta tiedän tulevani siihen, kun olen uskollinen arjessani. Kun tulen kiusatuksi vihastumaan tai turhautumaan, voin kieltää synnin lihassa – sanoa ei vihastumiselle ja kyllä hyvyydelle – ja kuolettaa synnin, kun se pyrkii tulemaan esiin. Tällä tavalla pukeudun Kristuksen hyveisiin. Toisten ei tarvitse milloinkaan kokea, että syntiset ominaisuudet tulevat esiin lihastani. Silloin lähimmäiseni voivat kokea jumalallista luontoa ennemmin kuin sitä luontoa, jonka perin syntyessäni, suvun ominaispiirteitä.
Elämä edistymisessä
Taipumus äkkipikaisuuteen on hyvin selkeä esimerkki. Koska äkäisyys on niin selkeä piirre, on myös valtavan rakentavaa nähdä edistymistä tällä alueella. Ehkä ystäväsi, vanhempasi tai sisaruksesi ovat aina ärsyyntyneet ja suuttuneet nopeasti, ja koet, etteivät he enää suutu sinulle. Heillä oli jatkuvasti tapana suuttua, kun sanoit tai teit jotain, mutta nyt, kiitos evankeliumin, joka julistaa synnin voittamista, he ovat saaneet henkilökohtaisesti voiton luonnollisista, syntisistä taipumuksistaan. Tämä antaa sinulle suuren toivon itsesi suhteen! Myös sinä voit voittaa ja kokea muutosta elämässäsi.
Minun on helppo kadehtia toisia. Kun ystävilläni on hauskaa, eikä minua ole kutsuttu mukaan, minulle on tyypillistä kadehtia. Miksi hänet kutsuttiin eikä minua? Emmekö enää ole ystäviä? Nämä pikkumaiset ajatukset aiheuttivat aikaisemmin minussa paljon rauhattomuutta, mutta nyt ymmärrän kuolettaa ne ja mieluummin iloitsen, kun toisilla on hauskaa (Room. 12:15).
Jos minun pitäisi muuttaa uuteen paikkaan huomenna, mitä uudet ystävät ja naapurit saisivat kokea?
Kun luemme Raamattua, emme koskaan aisti sitä luontoa, joka Jeesuksella oli syntyessään. Näin siksi, että hän koko ajan kuoletti lihassa olevan synnin, niin että Jumalan luonto saattoi tulla esiin hänen elämästään. Myös meillä voi olla näin. Jos muuttaisin huomenna uuteen paikkaan, miten uudet ystävät ja naapurit kokisivat minut? Vanhaa luontoani, jonka sain syntyessäni, laiskuutta ja kärsimättömyyttä? Vai voisivatko he kokea minussa jumalallisuutta, työteliäisyyttä, ahkeruutta ja kärsivällisyyttä?
Tämä on tietenkin prosessi, mutta tiedän, kun keskityn siihen, että jumalallinen luonto tulee esiin minussa, se tapahtuu. Sellaisena toiset tulevat kokemaan minut.
Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.