Mitä voimme oppia psalmista 18?

Psalmi 18 on lajissaan erityisen opettavainen ja ainutlaatuisen yksiselitteinen. Se kertoo aktiivisesta Jumalasta, joka on taivaassa, ja maan päällä elävästä miehestä, joka on kokosydäminen ja innokas toteuttamaan Jumalan tahdon.

Psalmi alkaa herättävästi varauksettomalla, kokosydämisellä toteamuksella: "Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani." Aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, hän vielä syventää edellistä: "Herra, minun kallioni, linnani ja pelestajani, minun Jumalani, kallioni, jonka turviin pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi." Psalmi 18: 2-3.

Sellaiselle perustalle voidaan rakentaa ja saada jotain tehtyä. Tällä perustalla David seisoi ahdistuksen päivänä, kun kuolemanpaulat ja ansat ympäröivät hänet.

Kyse oli vanhurskaan miehen rukouksesta, joka oli puhdas ja vapaa epäjumalanpalveluksesta.

Silloin hän huusi Jumalaa ja huuto kantoi aina Jumalan temppeliin asti. Kyse oli vanhurskaan miehen rukouksesta, joka oli puhdas ja vapaa epäjumalanpalveluksesta.

Rukouksen tuloksia eitarvinnut kauan odottaa: Silloin maa huojui ja värisi. Savu nousi hänen sieraimistaan ja kuluttava tuli hänen suustaan. Palavat hiilet hehkuivat hänestä. (Psalmi 18:8-9). Tämä oli Jumalan puolelta ainutlaatuinen reaktio ja toimintatapa: Hän ojensi kätensä, hän tarttui minuun, hän nosti minut ylös…Hän vapautti minut….Mitä aktiviteettiä ja toimintatarmoa! Siitä tuli murskavoitto!

Koko psalmi on isku väärää armoa ja väärää julistusta vastaan, sitä julistusta vastaan, joka ottaa pois persoonallisuuden ja meidän osuutemme liitosta. Julistus, joka sanoo, että kaikki, mitä me teemme, merkitsee niin vähän, koska "kaikki on armosta", on Jumalan sanan väärentämistä. Todellinen armo johtaa toimintaan. Se, mitä Jumala tekee, on usein reaktio meidän toiminnastamme ja tahdostamme. Siten kunnia kuuluu Jumalalle, koska hän vaikutti tekemisen ja tahtomisen, mutta hän ei voi toimia ilman kuuliaisuutta meidän puoleltamme.

Todellinen armo johtaa toimintaan. Se, mitä Jumala tekee, on usein reaktio meidän toiminnastamme ja tahdostamme.

Tämän David ymmärsi, ja kun hän analysoi Jumalan valtavaa toimintaa ja ihmettä, mikä tapahtui, niin hän sanoo: "Herra palkitsee minut vanhurskauteni mukaan, käteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa." Psalmi 18:21. Daavidille Jumalan rukousvastaus merkitsi takaisinmaksua kokosydämisestä panoksesta. Hän oli ottanut vaarin Herran teistä, kaikki hänen lakinsa olivat hänen silmiensä edessä ja hän oli ollut valvova synnin suhteen. Mikä mies hän onkaan, mikä Jumalan sotamies vanhassa liitossa!

Daavid toistaa sen, että tämä oli Herran vastaus suhteessa hänen puhtauteensa Herran silmissä. "Uskollista kohtaan sinä olet uskollinen, nuhteetonta kohtaan nuhteeton." Seuraavassa jakeessa on valtava vakavuus: "Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja." tai, niin kuin toisessa käännöksessä sanotaan: "Kieron sinä eksytät." (Psalmi 18:26-27) Ihminen siis eksytetään ajattelemaan ja epäilemään ja tekemään huonoja päätöksiä. Siitä käsin ihminen mittaa ja punnitsee asioita ja vetää Jumalan epäsuosion ylleen, niin ettei hän koskaan opi tuntemaan Daavidin Jumalaa.

Kaikki oli päivänselvää Daavidille. Miltä meidän olosuhteemme, kanssaihmisemme, veljemme, seurakunta ja itse Jumala näyttävät meistä? Tumma tahra, minkä näemme olosuhteissamme johtuu usein vastaavasta tummasta tahrasta omassa sydämessämme. Sellaista ei ollut Daavidin sydämessä, siksi Jumala pystyi yhdistymään hänen kanssaan voimassaan.

Jumala ei ole muuttunut millimetriäkään kaikkina näinä vuosina. Sellainen kuin hän oli Daavidia kohtaan, sellainen hän on myös sinua ja minua kohtaan

Hänet johdettiin voitosta voittoon. "Jumala tie on nuhteeton (norj. täydellinen)." Psalmi 18:31. Siis ei ole mitään aihetta valittaa tai olla tyytymätön.

Psalmin loppuosa on on erinomainen todistus jatkuvasta voitosta, täydellistä vihollisen raivaamista pois. Siinä käytetään mitä voimakkaimpia ilmaisuja: "vapaudun vihollisjoukosta, ryntään muurin ylitse, teen lopun, murskaan…" Kaikista vihollisista tehdään loppu ja sitten psalmi päättyy ylistyslauluun Jumalalle, joka oli osoittanut laupeutta voideltuaan, Daavidia kohtaan. Itselleen hän ei ottanut kunniaa tai mitallia.

Jumala ei ole muuttunut millimetriäkään kaikkina näinä vuosina. Sellainen kuin hän oli Daavidia kohtaan, sellainen hän on myös sinua ja minua kohtaan, ja henkilöön ei katsota.

Se riippuu vain siitä, kuinka sydämemme laita on.

Voittokulkue alkaa tästä: "Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani." Jos se on totta, Jumala aloittaa toiminnan sekä taivaassa että maan päällä sinun ja minun takia.