Mitä voimme oppia näistä Raamatun naisista?

Nämä jumalaapelkääväiset naiset elivät täysin erilaisissa yhteiskunnissa ja eri aikana kuin me, mutta me voimme oppia hämmästyttävän paljon heistä.

Loois ja Eunike

Pylväät Jumalan temppelissä

Loois ja Eunike eivät eläneet rauhallisena aikana, jolloin naiset olivat riippumattomia ja jolloin heillä saattoi olla ammatti. He olivat kristittyjä juutalaisia ensimmäisellä vuosisadalla ja elivät Rooman vallan alla, jolloin juutalaiset ja kristityt olivat vainottuja, orjuutettuja ja hajallaan.

Paavali mainitsi heidät Timoteuksen äitinä ja isoäitinä kirjeessään ja totesi erityisesti, että heissä oli vilpitön usko. Tämä ilmaisee, että Loois pysyi jumalaapelkääväisenä näinä vaikeina aikoina ja kehotti tytärtään Eunikea tekemään samoin. He eivät vain osoittautuneet vilpittömiksi uskossaan läpi vuosien, vaan he olivat henkilökohtaisia esikuvia jumalanpelossa ja vanhurskaudessa Timoteukselle. Heidän uskollisuutensa heijastui Timoteuksen elämästä myöhemmin. (2 Tim. 1:5)

Tänään kohtaamme täysin erilaiset olosuhteet kuin Loois ja Eunike, mutta siitä on kysymys, kuinka me toimimme omissa olosuhteissamme. Murehdimmeko ja olemmeko stressaantuneita tavalla, minkä perusteella läheisemme kokevat, että uskomme horjuu? Pysymmeko jumalaapelkäävinä päivittäisessä elämässämme, niin että ihmiset, jotka elävät lähellämme, voivat oppia esimerkistämme päivästä toiseen? Jos teemme näin, silloin myös me tulemme pylväiksi Jumalan temppeliin ja rakennamme seurakuntaa opettamalla toisia tekemään samoin.

Naisprofeetta Hanna

Lohdutuksen ja toivon levittäminen

Naisprofeetta Hanna oli nainen, joka eli lähellä Jumalaa. Hänen miehensä oli kuollut hänen vielä ollessa nuori ja sen jälkeen Hanna palveli vain Jumalaa. On kirjoitettu, että hän  84 vuotiaana oli läsnä Jeesuksen tullessa temppeliin, kun Jeesuksen vanhemmat toivat Hänet Jesuralemiin vauvana asettaakseen Hänet Herran eteen. Sen vuoksi, että Hannalla oli syvä henkilökohtainen yhteys Jumalaan, hän ymmärsi heti, että profetiat Messiaan tulosta olivat täyttyneet. Jo tämä pelkästään on erityistä, koska eivät edes kunnioitetuimmat rabbit ja tuon ajan papit ymmärtäneet, kuka Jeesus oli. Hanna tuli yhdeksi niistä harvoista, joka saattoi antaa toivoa ihmisille, jotka innokkaasti odottivat Pelastajansa ja Lunastajansa saapumista- Messiasta. (Luuk. 2:36-38)

Riippumatta siitä roolista, mikä meillä on yhteiskunnassa, meillä kaikilla on samat mahdollisuudet kuulla ja ymmärtää Jumalan tahto. Hanna palveli temppelissä Jerusalemissa yötä päivää. Myös tänään me voimme elää lähellä Jumalaa yötä päivää sydämessämme huolimatta siitä,  missä me olemme ja mitä me teemme. Jumala on luvannut olla niitä lähellä, jotka lähestyvät Häntä. (Jaak. 4:8) Silloin olemme kykeneviä ymmärtämään Hänen tahtonsa. Niinpä me myös voimme olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun Jumala haluaa käyttää meitä levittämään iloa, toivoa ja lohdutusta niille, joille ne ovat tarpeen.

Maria, Jeesuksen äiti

Nainen, joka ymmärsi Jumalan sydämen

Monet meistä saattavat ihmetellä, miksi Jumala valitsi Marian Poikansa äidiksi. Maria itse toisaalta näytti olevan hyvin tietoinen syystä. Me voimme nähdä tämän hänen vastauksestaan, kun enkeli ilmoitti uutisen hänelle. ""Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan." Hän ymmärsi, että Jumala oli valinnut hänet, koska hänellä oli vähäiset ajatukset itsestään. Sitten hän ylisti Jumalaa: "Sillä Hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen..Käsivarrellaan hän on osoittanut voimansa. Hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat ja korottanut alhaiset." (Luuk. 1:38,46-52)

Kohdistammeko me myös huomiomme siihen, että meillä on alhaiset ajatukset itsestämme niin kuin Maria teki. Vähäiset ajatukset itsestä eivät merkitse sitä, että meillä olisi huono itsetunto tai että me epäilisimme Jumalan rakkautta meitä kohtaan, vaan että me tiedostamme kaikkien saavutustemme olevan Jumalan armoa. Emme silloin kerskaa omasta voimastamme. Nöyryys merkitsee sitä, että emme epäile niitä tehtäviä, jotka Jumala antaa meille elämässämme, vaan täytämme ne jumalanpelossa ja uskossa. Jumala tarvitsee työntekijöitä osallistumaan Hänen pelastussuunnitelmaansa. Mutta kuten Maria, meidän täytyy ymmärtää, että Jumala voi uskoa työnsä vain nöyrille ja antaa näille armon täyttää tehtävät, jotka Hän on heille edeltä valmistanut.

Debora

Usko ja toiminta

Debora oli neljäs Israelin tuomari Joosua kuoleman jälkeen. Silloin kun useimmat ihmiset rikkoivat Jumalaa vastaan ja palvelivat epäjumalia, Debora oli uskollinen Jumalalle. Kun kanaanilaisia vastaan syttyi sota, hän ymmärsi, että Israelin pitäisi mennä sotaan, siitä huolimatta vaikka heitä oli vähän. Barakilta, joka johti Israelin sotaväkeä, puuttui usko vihollisen kohtaamiseen kymmenentuhannen miehen kanssa, mutta hän ymmärsi, että Deboralla oli usko ja voima Jumalalta, mitä aseita Barakilla ei ollut. Siksi hän sanoi Deboralle: "Jos sinä lähdet minun kanssani, minä lähden, mutta jos sinä et lähde minun kanssani, en minäkään lähde."

Debora lähti hänen kansaan uskossa Jumalaan, mutta kun he olivat kohtaamassa kanaanilaisten sotapäällikön Siiseran, jolla oli mukaan yhdeksätsadat raudoitetut sotavaunut, Barak epäröi jälleen. Silloin Debora sanoi: Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Herra antaa Siiseran sinun käsiisi. Etkö tiedä, että Herra on mennyt sinun edelläsi!" Jumala teki työtä Deboran sydämessä, ja siksi hän oli vakuuttunut, että voitto olisi heidän. Hän ryhtyi toimeen ilman epäilystä ja epäröintiä. Yhdessä Barakin kanssa Debora johti huonosti varustetut Israelin sotajoukot suureen voittoon. Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta. (Tuom. 4)

Jumala jatkaa työtä meissä tänään Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti aivan niin kuin hän teki työtä Deborassa. Kenties me tunnemme, että on jotakin, mitä meidän pitäisi sanoa tai tehdä toisten hyväksi tai on jotakin, josta meidän pitäisi luopua. Meitä kiusataan epäröimään, kun emme ole varmoja seuraamuksista, mutta samassa uskossa kuin Deboralla oli, meidän täytyy toimia ja totella Jumalan tahtoa.  Silloin me tulemme kokemaan, että Jumala, joka on aloittanut meissä hyvän työn, varmasti saattaa sen päätökseen (Fil. 1:6)