Mitä tarkoittaa ristinsä ottaminen joka päivä?

Ristinsä ottaminen joka päivä: Ehto opetuslapseudelle

«Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Luuk. 9:23.

Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan, että tulee joka päivä ottaa ristinsä?

«Ristini ottaminen» on jotain, mikä tapahtuu ajatuksissani. Kun mieleeni nousee päivän mittaan ajatuksia, jotka eivät miellytä Jumalaa, ”kuoletan” ne sisäisellä ”ristillä”.

Tuomitseva ajatus ystävästäni putkahtaa esiin, esimerkiksi, tai ehkä valittava, tyytymätön ajatus jostakin, mitä minun on tehtävä tänään. Kun nämä ajatukset nousevat mieleeni, valitsen niiden kieltämisen. Mieleni on vahdissa sydämen ovella, ja saan päättää, mikä pääsee sisälle. Kun synnillinen ajatus ensin nousee mieleeni, se on vain kiusaus – ”ehdotus” Saatanalta. Voin kuitenkin valita sen, että estän tämän ajatuksen pääsemisen sydämeeni! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen eri mieltä  ajatuksesta, heti kun olen tietoinen siitä. En jää ajattelemaan sitä. Torjun ajatuksen tiukasti mielessäni. En salli ajatuksen ohittaa mieltäni ja päästä sydämeeni. Kieltämällä nämä synnilliset ajatukset otan ristini joka päivä.

Kärsiminen lihassa – lakkaaminen synnistä!

On tuskallista tehdä vastoin sitä, mikä luonnostaan vetää minua puoleensa – kieltää ajatukset, joiden ajattelemiseen minulla on luontainen taipumus. Samoin kuin fyysinen risti tuottaa kärsimystä ruumiille, tämä vertauskuvallinen ristikin tuottaa kärsimystä – lihalleni, sille osalle minua, jota synti vetää puoleensa ja jonka vaatimus nyt kielletään. Minulla on kuitenkin hyvä syy tämän tekemiseen, ja se on se, mitä sanotaan 1. Piet. 4:1: ssä:

«Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä se, joka on kärsinyt lihassa, on lakannut synnistä -.» 

Minun täytyy antaa tämän jakeen olla motivaationi! Tämä jae lupaa, että kun kärsin lihassani, eli otan ristini ja kiellän synnilliset ajatukset, jotka tulevat mieleeni päivän mittaan, niin lakkaan todellakin synnistä! Eikä tämä ole lupaus, joka toteutuu jonain epämääräisenä aikana kaukana tulevaisuudessa – näen todella edistyväni elämässäni.  Ehkä minulla on taipumus olla kova ja kylmä ikäisiäni kohtaan. Kun sanon kiusauksessa”ei” näiden negatiivisten ajatusten ilmaantuessa, huomaan ajan myötä, etteivät nämä ajatukset enää tule niin usein. Minun on helpompi olla hyvä, lämmin ja kiltti ympärilläni oleville lähimmäisilleni. Tämä on lupauksen täytttymistä – tulen vapaaksi synnistä tällä alueella!

Jeesuksen seuraaminen: Mitä Jeesus teki?

Aito opetuslapseus koskee nimenomaan tätä. Se on elämää, jota elän päivittäin, seuraan Jeesusta, edelläjuoksijaani. Mitä Jeesus teki päivittäin? Hänellä oli luja päätös tullessaan kiusatuksi: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.» Luuk. 22:42. Hän otti ristinsä ja kielsi itsensä. Hänen kiusauksensa eivät koskaan johtaneet syntiin – eivät ajatuksissa, sanoissa eivätkä teoissa. Jeesuksesta on niin ikään kirjoitettu: ”Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta.” Hepr. 5:7. Juuri sitä tarvitaan ristini ottamiseen joka päivä! Minun on huudettava Jumalani puoleen saadakseni voimaa kestää – voimaa siihen, että voin sanoa «ei» ja että voin jatkuvasti sanoa ”ei” kiusauksissa. Minun on nöyryytettävä itseni ja omistettava sama mieli, joka Jeesuksella oli: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan pelkästään sinun!”

Ristinsä ottaminen päivittäin johtaa muuttumiseen. Ei ole tarkoitus, että olen aina sama henkilö, mikä olen tänään. Sen jälkeen, kun tulen puhdistetuksi luonnossani olevasta synnistä, se tulee korvatuksi Hengen hedelmällä. Sen sijaan, että olisin nopea tuomitsemaan tai että olisin riitaisa ja alakuloinen, voin säteillä rakkautta, hyvyyttä ja lempeyttä (Gal. 5:22-23). Eikö se olekin toivorikasta?

«Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen.” Fil. 3:12.