Mitä Raamatussa sanotaan anteeksiantamisesta toisille ihmisille?

«Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!"» Matt. 18:21-22.

«Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.» Matt. 6:14-15.

Anteeksiantaminen henkilölle, joka on tehnyt sinulle vääryyttä, olipa kyseessä suhteellisen pieni asia tai vakava, vahingollinen toiminta sinua kohtaan, voi joskus tuntua ylitsepääsemättömältä. Joissakin tapauksissa se on prosessi, joka vie aikaa. Raamattu on kuitenkin ehdoton siinä, että se on aivan välttämätöntä. Eikä siinä ole tilaa sellaiselle kuin "entä", "jos" tai "mutta". Niin kuin kaikessa muussakin, meidän tulee katsoa edelläjuoksijaamme, Herraamme ja Mestariimme esikuvanamme.

«Isä, anna heille anteeksi»

Kristus kärsi vääryyttä – valtavaa vääryyttä. Kukaan ei ole kärsinyt enemmän vääryyttä kuin Kristus. Ja viimeisimpiä hänen sanojaan olivat: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." Onko se helppoa? Ei. Onko se mahdotonta? "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo", Jeesus sanoi Mark. 9:23:ssa!

Kun sinulla ei ole voimaa siihen, että voisit antaa anteeksi, sinun täytyy löytää se Kristuksessa. "Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:12-13. Poistaako anteeksianto kokemasi kärsimyksen? Muuttaako se päinvastaiseksi sen, mitä sinulle on tapahtunut? Tarkoittaako se, että henkilön, joka teki sinulle vääryyttä, ei tarvitse ottaa vastuuta toiminnastaan? Ei, mutta sinä pääset vapaaksi vihaisista ja katkerista ajatuksista ja painolastista, mikä ne ovat. Anteeksianto ei koske vain niitä, joille annat anteeksi, vaan myös sinua, niin ettei sinun tarvitse elää sen taakan kanssa.

«Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa. Te lähdette ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.» Mal. 4:2.

Se, että annat anteeksi, ei tarkoita, että se, mitä on tehty, muuttuisi hyväksytyksi, eikä se myöskään tarkoita, että kaikki olisi sen jälkeen "kunnossa". Luottamus ei välttämättä palaudu anteeksiannossa, ja unohtaminen ei myöskään ole pakollista. "Anna anteeksi ja unohda" ei ole Raamatusta. On eri asia olla varovainen ja tietoinen asioista kuin vihata ja kantaa kaunaa.

Jumala on vanhurskas

Toivottavaa olisi, että se, joka on loukannut sinua, katuisi ja sovittaisi tekonsa. Mutta pidä huoli siitä, ettei toipumisesi ole riippuvainen siitä. Sinun tulee antaa anteeksi riippumatta toisen suhtautumisesta. Toisten synnit ovat heidän ja Jumalan välisiä asioita. On oikein ottaa toiminnastaan vastaan seuraukset maalliselta esivallalta ja laista ja eräänä päivänä heidän on seistävä myös Jumalan edessä ja silloin heidän pitää tehdä tili tekemisistään, ja Jumala on ennen muuta vanhurskas. Mutta tuomio ja kosto kuuluvat Jumalalle.

On tärkeää panna merkille, että anteeksianto ei ole tunne; se on valinta. Anteeksiantaminen tarkoittaa, että sinun täytyy mennä polvillesi Jumalan eteen saadaksesi voiman antaa anteeksi. Se tarkoittaa, ettet anna vihamielisten ajatusten vallita sydämessäsi. Se tarkoittaa sitä, että menet Jumalan luo etsimään apua ja lohdutusta, sen sijaan että eläisit menneisyydessä, vaikka tunteesi haluaisivat muuta. Voiman tähän saamme Pyhästä Hengestä. Jeesuksesta on kirjoitettu: "…hän ei herjannut takaisin. Kärsiessään hän ei uhkaillut vaan jätti asiansa hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein." 1. Piet. 2:23.

Pysy lähellä Jumalaa, silloin löydät hänen rakkaudestaan kaiken tarvitsemasi.