Mitä Raamattu sanoo kielillä puhumisesta?

Kielilläpuhuminen on hengellinen armolahja. Se tarkoittaa puhetta sanoilla tai kielellä, jota ei ymmärretä, ja tämä tapahtuu rakennukseksi sekä itselle että toisille.

Jeesus ennusti, että kielillä tultaisiin puhumaan: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat:….puhuvat uusilla kielillä." Mark. 16:17. Ensimmäinen kerta, kun joku puhui kielillä, oli helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostolien ylle, niin kuin voimme lukea Apostolien teoista 2:1-12. Apostolit puhuivat evankeliumia ihmisille Jerusalemissa, ja sen, mitä he sanoivat, ymmärsivät ihmiset, jotka puhuivat monia eri kieliä: "…kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." Ap.t. 2:11.

Myöhemmin myös Paavali kirjoittaa kielilläpuhumisesta 1. Kor. 12 . ja 14. luvussa. Mutta tässä hän kirjoittaa, että se, joka puhuu kielillä, ei puhu ymmärrettävää kieltä: "Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle, ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä." 1. Kor. 14:2. Kuitenkin tämä armolahja, joka uskoville on annettu, voi olla hyödyksi kuulijoille ja sitä voidaan käyttää toisten rakentamiseen kristillisissä kokoontumisissa.

Mitä Raamattu sanoo kielilläpuhumisesta?

Paavali on kirjoittanut paljon tästä armolahjasta Raamatussa kirjeissään Korinton seurakunnalle. Ilmeisesti monet korinttolaisista olivat saaneet tämän armolahjan, mutta he eivät ymmärtäneet käyttää sitä oikein kokoontumisissaan.

Paavali yritti auttaa heitä ymmärtämään kielilläpuhumisen tarkoituksen: "Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä." 1. Kor. 12:4-10.

Kielilläpuhuminen oli yksi monista eri armolahjoista, jotka annettiin uskoville avuksi Kristuksen ruumiin rakentamiseen, joka on seurakunta.

Rakennukseksi

Kielilläpuhuminen voi olla avuksi ihmiselle itselleen. Paavali sanoo: "Kielillä puhuva rakentaa itseään…" 1.Kor.14:4. Kielillä puhe voi auttaa meitä ilmaisemaan sen, mikä on hengessämme, ja mitä emme voi ilmaista sanoin. Paavali tekee selväksi, että paras tapa rakentaa seurakuntaa on puhua profeetallisesti, "tavallisin" sanoin, jotka rakentavat uskoa ja ymmärrystä kaikissa, jotka kuulevat puheen. "Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä." 1. Kor. 14:18-19.

Kielilläpuhe voi myös olla ‘sellaista, mikä on hyödyksi' kristillisessä seurakunnassa, jos se selitetään (tai tulkataan) kielelle, minkä seurakunta ymmärtää: "Kuinka siis on veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi." 1. Kor. 14:26-27.

Kun kielilläpuhumista käytetään tällä tavalla, tulee sitä käyttää korostamaan ja tukemaan hengellistä sanomaa, eikä siksi, että joku tuntee vahvaa liikutusta tunteissaan. Tällä tavalla myös muut tulevat rakennetuksi, ei vain vain se, joka puhuu kielillä.

Merkki epäuskoisille

Kielilläpuhumisen armolahja annettiin toisestakin syystä: "Laissa on kirjoitettu: ‘Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tällä kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra' Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville." 1. Kor. 14: 21-22. Tällä tavoin se voi hyödyttää niitä, jotka osallistuvat kokoukseen, mutta jotka eivät vielä ole antaneet elämäänsä Kristukselle.

Apostolien teoissa on myös kerrottu sellaisista tilanteista, missä ihmiset, jotka kastettiin Pyhällä Hengellä, eivät samanaikaisesti puhuneet kielillä. Tätä tapahtui erityisesti helluntaina, kun Pyhän Hengen kaste annettiin ensimmäisen kerran, mutta sitä tapahtui myös muissa tilaisuuksissa (katso Apostolien teot 1 ja 19: 5-7). Mutta missään ei lue, että näiden molempien tulee aina tapahtua yhtä aikaa.

Kuka saa tämän hengellisen armolahjan?

Raamatussa sanotaan, etteivät kaikki uskovat saa tätä armolahjaa: "Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole aposteleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämän?" 1. Kor. 12: 28-30. Näemme tästä, että vain jotkut saavat armolahjan puhua kielillä, samoin kuin vain jotkut on kutsuttu apostoleiksi, jne.

Samoin kuin tilanne on muidenkin Hengellisten armolahjojen kohdalla, ei kielilläpuhuminenkaan ole merkki hengellisestä kypsyydestä. Monet korinttolaisista puhuivat kielillä, mutta Paavali sanoo, että he olivat "pikkulapsia Kristuksessa". (1. Kor. 3:1). Kun armolahjaa käytetään soveliaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla, sitä voi käyttää rakentamaan sekä itseä että muita Kristuksen ruumiin jäseniä.