Mitä opin, kun annoin Jumalan suunnitella perheeni

Marie on yhdeksän lapsen äiti ja kahdenkymmenenkahden lapsenlapsen isoäiti. Hänellä on ollut pitkä ja onnellinen elämä, mutta hän on myöskin kohdannut monia uskonkoetuksia vuosien varrella. Näiden koetusaikojen kautta hän on oppinut luottamaan Jumalaan ja hänen sanaansa.

Tässä on hänen kertomuksensa:

Luottamus Jumalaan

Kun miehelläni ja minulla oli kolme lasta, yritimme miettiä, miten saisimme rahat riittämään kaikkeen. Olimme molemmat kristittyjä ja halusimme elää uskosta, ja vaikka se vaikutti järjettömältä, päätimme luottaa Jumalaan, kun oli kysymys siitä, kuinka monta lasta saisimme.

Tiesimme, että se oli uskon päätös, ja että uskomme tulisi koetelluksi. Mutta meillä oli sydämessä rauha tämän valinnan suhteen.

Ei koskaan enempää kuin jaksamme kantaa

Uskossa kasvaminen perheen mukana ja päivittäisessä elämässä, on prosessi. Mutta Jumala on luvannut, että hän ei anna meille enempää kuin jaksamme kantaa, ja että hän vahvistaa meitä kantamaan sen, mitä hän lähettää meille. Saimme vielä kuusi lasta, uskossa Jumalan johdatukseen. Oli aikoja, jolloin se ei todellakaan ollut helppoa, mutta Jumalan sana oli minulle suureksi avuksi.

En muista koskaan katuneeni päätöstäni antaa Jumalan suunnitella perheeni koko. Tietysti oli haastavia päiviä – oli aika, jolloin meillä ei esimerkiksi ollut paljon rahaa. Tiettynä aikana miehelläni oli työ, missä hänen piti tehdä töitä klo 15:00:sta keskiyöhön. Tuona aikana lapset eivät nähneet häntä paljon koulupäivinä, ja se oli aika raskasta. Silloin näin äidin tehtäväni entistä tärkeämpänä.

Oli asioita, jotka jouduimme uhraamaan, mutta kaiken keskellä tunsin, että Jumala teki työtään minussa – hän muutti minua olosuhteiden kautta ja auttoi minua kasvamaan kärsivällisyydessä ja rakkaudessa. Ja kuitenkin muistan oikeastaan vain hyvät ajat – esim. kotitekoisen leivän leipomisen yhdessä tyttöjen kanssa, onnelliset päivät puutarhassamme, luistelemisen talvella ja lasten vastaanottamisen, kun he tulivat koulusta kotiin, maidon ja kotitekoisten kakkujen kera.

Uskon koetukset

Se ei tarkoita, että ei olisi ollut suuriakin koetuksia. Menetin yhden lapsen 24. raskausviikolla. Eräs jae, josta tulin muistutetuksi silloin, oli: "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoo Herran nimi!" Job 1:21

Keskellä tätä murheellista tilannetta pystyin samanaikaisesti tuntemaan valtavan rauhan. Minulla oli täysi usko siihen, että voin uskoa elämäni, perheeni ja olosuhteeni täysin hänen käsiinsä. Tietoisuus siitä, että Jumalalla oli kaikesta kontrolli, antoi minulle voiman ja valtavan halun palvella häntä ja jatkaa sillä tiellä, minkä olin valinnut, riippumatta siitä, mitä tilanteita vastaani tulisi.

Kun olin 54-vuotias, sain viruksen, joka vaurioitti sydäntäni. Se tapahtui täysin odottamatta, ja minun piti pysyä vuoteessa jonkin aikaa. Olin työskennellyt opettajan sijaisena pari vuotta ja minun piti lopettaa työt saman tien. Monet ajatukset taloudesta pyörivät päässäni, ja oli jonkinlainen taistelu pysyä uskossa. Ymmärsin myös, että kestäisi pitemmän aikaa kuin olin uskonut, tulla taas kuntoon. Kaikki lapseni olivat koulussa, mutta ruuanlaitto ja siivous piti edelleen hoitaa. Tein mitä pystyin, mutta otin rauhallisesti ja lepäsin, silloin kun oli tarvetta siihen.

Eräänä päivänä luin Joosefista ja niistä tilanteista, joihin hän joutui. Kun luin viimeistä lukua 1. Mooseksen kirjasta, Jumala puhui valtavan selvästi sydämelleni. "Älkää siis pelätkö. Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne." 1. Moos. 50:21. Sain valtavan lohdutuksen! Jumalan rakkaus ja hyvyys voittivat!

Luota Herraan koko sydämestäsi

Joillakin on monta lasta. Jotkut eivät voi saada lapsia, ja se voi olla heille yhtä vaikeaa. Jotkut ovat sinkkuja tai leskiä. Ei ole kysymys siitä, kuinka suuri perhe on; ei ole kysymys mistään näistä. On kysymys siitä, kuinka paljon uskoa minulla on antaa hänen johtaa elämääni täydellisellä tavalla, ja tulla lepoon keskellä olosuhteitani.

Se on tietoista, aktiivista ja päivittäistä työtä uskossa eläen, missä tulen lepoon, niin että voin kuulla Jumalan äänen.

Olen nähnyt, kuinka yksinkertaiset valinnat, joita olen tehnyt aiempina vuosina, ovat auttaneet minua olemaan hyvä esimerkki ympärilläni oleville, vaikka en silloin ollut siitä selvillä. Nyt meillä on yhdeksän kallisarvoista lasta, kaksikymmentäkaksi hienoa lastenlasta, joista olemme hyvin kiitollisia. Vuosien varrella olen usein nähnyt, kuinka Jumala on ollut lähellä minua ja perhettäni. Se muistuttaa minua jakeesta: "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." Sananl. 3:5-6. Se on täysin totta – hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme!