Mitä on vanhurskaus?

Vanhurskaus on kaikkea, mikä tehdään oikein, mikä ei ole synnin saastuttamaa. Todellinen vanhurskaus on jumalallinen luonto. Kaikki on tehty oikealla tavalla; täydellisellä tavalla.

Tarkoittaako tämä sitä, että meidän on mahdotonta tulla vanhurskaiksi? Ei! Pietari sanoo: ”…ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta…” 2. Piet. 1:4. Toisin sanoen meille luvataan, että me itse voimme tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta – me itse voimme tulla vanhurskaiksi! Meillä on siis paljon, mitä tavoitella, ja pyrkiminen siihen, että se tulee täytetyksi meissä, kestää koko elinaikamme. Voimme kuitenkin sillä välin olla vanhurskaita siinä määrin kuin meillä on valoa, ilmestystä Jumalalta ja ymmärrystä. Meidän on elettävä kaikessa uskolle kuuliaisina.

”Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä on hyödyllistä, johdatan sinua tiellä, jota kuljet. Jospa kuulisit minun käskyjäni! Silloin rauhasi olisi kuin virta ja vanhurskautesi kuin meren aallot.” Jes. 48:17-18.

Vanhurskauden harjoittaminen

Minulle, minun arjessani, vanhurskauden harjoittaminen tarkoittaa Jumalan tahdon tekemistä hänen vaikutustensa mukaan. Kuinka voin tietää, mikä Jumalan tahto on elämäni suhteen? Pyhä Henki, joka on auttajani ja opastajani, ilmoittaa sen minulle. Minun on vaellettava Hengessä, enkä saa noudattaa lihan himoja. Toisin sanoen: Minun on oltava kuuliainen Hengelle, mikä johtaa siihen, etten tee omaa tahtoani vaan Isän tahdon. Silloin Hengen hedelmät kasvavat elämässäni. Mitä Hengen hedelmät ovat? Henkilökohtaista vanhurskautta. Kun tyhjennän oman laittomuuteni – lihassani olevan synnin – siitä seuraa, että tilalle tulee henkilökohtainen vanhurskaus.

”Sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena.” Ef. 5:9.

Jumala vaatii vain sen, että olen kuuliainen siinä määrin kuin minulla on valoa, siinä määrin kuin ymmärrän. Jumala ei vaadi minulta enempää kuin sen, että olen uskollinen valolleni, mutta kun vaellan valossa uskollisesti, valaistu alueeni voi kasvaa ja lisääntyä, ja voin saada ihanan kehityksen siinä, mikä on hyvää. ”Mutta vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Snl. 4:18.

Mutta eikö kukaan ole vanhurskas?

”Onhan kirjoitettu: Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan.” Room. 3:10. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän on jäätävä sellaisiksi. Syntyessämme meillä on väärämielinen luonto, joka on täynnä itsekkyyttä ja omaa tahtoa. Meillä on lihassamme himoja ja haluja, jotka saavat meidät tekemään oman tahtomme sen sijaan, että etsisimme Jumalan tahtoa ja tekisimme sen. Juuri se on syy siihen, että meidän on koko sydämestämme tavoiteltava vanhurskautta, niin että meistä voi tulla vanhurskaita. Kristuksen evankeliumi on sitä, että voimme pyhittyä, muuttua ja tulla vanhurskaiksi.

Tämä ei tarkoita sitä, että teemme sen itsestämme. Ainoastaan Pyhän Hengen työn kautta voimme ylipäätään tehdä jotain tullaksemme vanhurskaiksi. Hän vakuuttaa meidät synnistä, josta meidän on luovuttava, ja joka meidän on voitettava, ja niin hän antaa meille voiman tehdä sen. Sitä mukaa kuin voitamme vääryyden elämässämme, muutumme rakastavammiksi, kärsivällisemmiksi, vanhurskaammiksi, lempeämmiksi, nöyremmiksi ja epäitsekkäämmiksi. Toisin sanoen vanhurskaus lisääntyy! Kaikki tämä tapahtuu Hengen voimasta, mutta meidän on itse oltava uskollisia, kun Henki vakuuttaa meitä. Meidän on itse oltava kuuliaisia hänen kannustuksilleen ja pantava oma elämämme likoon ja luovuttava omasta tahdostamme, niin että voimme tehdä Jumalan tahdon. Tämä on uskon työtä (Room. 8:12-14).

Uskolla ei ole mitään tekemistä oman voimani tai omien inhimillisten tekojeni kanssa. Jumala on se, joka vaikuttaa minussa sekä tahtomisen että tekemisen, ja hän saa kunnian. Hän tulee kirkastetuksi uskoni – ja sen seurauksena saamani vanhurskauden kautta (Fil. 2:13).