Mitä Jumalan pelkääminen tarkoittaa?

Raamatussa meitä kehotetaan yhä uudelleen pelkäämään Jumalaa, pelkäämään Herraa, elämään jumalanpelossa. Mutta miksi meidän on pelättävä Jumalaa? Eikö Jumala ole rakkaus? Samalla sanotaan selvästi 1. Joh. 4:18: ssa:  ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” 

Miten voimme uskoa, että Jumala rakastaa meitä, kun meidän on samalla pelättävä häntä?

Jumalan syvä kunnioitus ja pelko

Jumalan pelkääminen ei ole sama asia kuin jonkun tyrannin tai diktaattorin pelkääminen. Meidän ei tarvitse pelätä hänen vihaansa, ellemme pelkää rangaistusta johtuen siitä, että meillä on paha omatunto ja katumaton sydän synnin vuoksi (Room. 2:5-9).

Jumalanpelko on ehdotonta Kaikkivaltiaan Jumalan – kaiken Luojan – kunnioittamista ja tottelemista. Raamatussa saamme joitakin välähdyksiä taivaasta, ja näemme, että taivaalliset olennot palvoen rukoilevat häntä katkeamatta valtaistuimen äärellä ja huutavat: ”Pyhä, pyhä, pyhä!” ja peittävät kasvonsa. Tämä Kaikkivaltias Jumala on kutsunut minut nimeltä palvellakseni häntä, ja hän tekee minussa työtä, niin että voin pelastua olemaan hänen kanssaan iankaikkisuudessa. Tämän tulisi johtaa siihen, että sanomaton rakkaus, kiitollisuus ja kunnioitus kasvaa ja lisääntyy sydämessäni!

Tämä saa meidät pelkäämään synnin tekemistä häntä kohtaan, koska emme halua tässä maailmassa mitään muuta kuin miellyttää häntä ja antaa hänen nimelleen kunnian. Pelkäämme murheen aiheuttamista hänelle, koska tiedämme, kuinka suunnattoman kurja asia synti on, kuinka paljon Jumala vihaa sitä, ja kuinka pahaa se tekee hänelle, kun me teemme syntiä.

"Ja nyt, Israel, mitä muuta Herra, sinun Jumalasi, sinulta pyytää kuin että pelkäät Herraa, Jumalaasi, vaellat kaikessa hänen teitään ja rakastat häntä ja palvelet Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi. Noudata Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että menestyisit.” 5. Moos. 10:12-13.

«Herran pelko on pahan vihaamista.  Kopeutta ja ylpeyttä, pahuuden tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.” Snl. 12:13.

Jumalan pelkääminen on:

• Oikeaa kunnioitusta ja pyhää pelkoa, niin että teemme sen, mitä meiltä vaaditaan hänen palvelemisekseen (Ps. 89:7-9; Hepr. 12:28-29).
• Hänen kasvojensa edessä elämistä kaikessa, mitä teemme, ollaksemme mieliksi hänelle, emmekä anna hyvän maineen ihmisten parissa vaikuttaa itseemme (1. Piet. 1:24-25).
• Tietoisuutta siitä, ettei meidän tarvitse tehdä tiliä kellekään muulle kuin Jumalalle.
• Pelkäämme toimimasta vastoin hänen tahtoaan.
• Pelkäämme häpeän tuottamista hänelle siinä, miten toimimme. Silloin toimimme vanhurskaasti ja rakkaudessa ja hyvyydessä lähimmäisiämme kohtaan.
• Pelkäämme sitä, että annamme väärän kuvan hänestä tai hänen sanastaan tässä maailmassa.
• Pelkäämme sitä, että suhtaudumme kevyesti Jumalan meille antamaan kutsumukseen ja palvelustehtävään.
• Synnin vihaamista; tietoisuutta siitä, että kuinka ylen määrin synnillinen se on (Room. 7:13).
• Hänen rakastamistaan koko sydämestämme, koko sielustamme ja kaikella voimallamme  sekä hänen käskyjensä pitämistä  (5. Moos. 6:4-5; 5. Moos. 10:12-13; Matt. 22:36-38).

Ilman jumalanpelkoa:

Ellemme pelkää Jumalaa, emme suhtaudu syntiin riittävän vakavasti. Synnin seuraukset ovat suunnattomat. Vaikka olemme saaneet syntimme anteeksi, Jumalan vanhurskaus merkitsee sitä, että meidän on niitettävä synnin tekemisen seuraukset (Gal. 6:7-8). Se on totta, että Jumala on ylenmäärin täynnä armoa ja pitkämielisyyttä meitä kohtaan, ja että Jeesus kuoli meidän pelastuksemme tähden, niin että syntimme annetaan meille anteeksi, kun käännymme pois niistä. Me myös tarvitsemme tätä ehdottomasti, koska vapautus synnistä ja pyhitys on prosessi, jossa olemme. Mutta Jumalan armon ja anteeksiannon käyttäminen verukkeena synnin tekemiselle osoittaa jumalanpelon puutteen, Jumalan rakastamisen puutteen. Itse syy siihen, että pelkäämme ja rakastamme Jumalaa, on tämä:

«Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus, että sinua pelättäisiin.” Ps. 130:3-4. Kun punnitsemme sanojamme ja tekojamme jumalanpelon vaa’assa, saamme elämäämme viisautta, taitoa ja hyveitä, sillä silloin opimme Jumalan tahdon ja teemme sen. Jumalanpelon puute johtaa siihen, että teemme oman tahtomme. Tämä Jumalan kunnioittamisen puute tekee meistä tyhmiä, eikä se johda minkäänlaiseen hengelliseen kasvuun.

Jos me todella pelkäämme Jumalaa, se johtaa meidät syvään, henkilökohtaiseen rakkaussuhteeseen Jumalan ja meidän välillämme. ”On kirjoitettu: Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella." Luuk. 4:8. Tämä suhteemme hänen kanssaan tulee jatkumaan ikuisuudessa.

.«Koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja palvelkaamme Jumalaa hänen mielensä mukaisesti, kunnioittaen ja peläten.» Hepr. 12:28.