Mitä ehtoollinen tai leivänmurto on?

Päivää ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus kutsui opetuslapsensa leivänmurtoon eli ehtoolliselle (Matt. 26:26-30; Mark. 14:22-25; Luuk. 22:14-20). Paavali selitti tätä lähemmin kirjoittaessaan: «Olen saanut Herralta sen, minkä olen myös ilmoittanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Joka siis kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljasta, on syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen. Tutkikoon siis ihminen itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta. Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo itselleen tuomion.» 1. Kor. 11:23-29.

Jeesuksen muistoksi

Leivänmurto on todistus. Siinä todistan, että Jeesus on murtanut ruumiinsa minun puolestani ja vuodattanut verensä puolestani. Sen kautta julistan Kristuksen kuolemaa. Meidän tulee tehdä se hänen muistokseen. Kun murran leipää, muistelen, kuinka hänen ruumiinsa murrettiin minun puolestani. Kun juon maljasta, muistelen, että hän on vuodattanut verensä minun syntieni anteeksi antamiseksi. Todistan samalla, että myös minä olen vastaanottanut tämän lahjan tai armon. En tee sitä saadakseni syntejäni anteeksi, vaan koska olen saanut syntini anteeksi.

Kelvottomasti syöminen ja juominen

Jos en anna anteeksi ihmisille heidän rikkomuksiaan, ei myöskään Jumala anna anteeksi minulle minun rikkomuksiani (Matt. 6:15).  «Tutkikoon siis ihminen itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.» 1. Kor.  11:28. Jos on joku, jolle en pysty antamaan anteeksi, olen arvoton saamaan anteeksi. Jos silloin juon maljasta, todistan itseäni vastaan. Allekirjoitan oman tuomioni.

Meidän tulee vaeltaa pelossa tämä muukalaisuutemme aika, koska meidät on lunastettu turhasta vaelluksestamme Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä (1. Piet. 1:17-19). Itse kukin koetelkoon itseään, vihaako hän kaikkea huonoa vaellusta. Silloin hän voi syödä tätä leipää ja juoda tästä maljasta. Jos elämässäni on jotain huonoa, mitä rakastan ja mistä en halua luopua, silloin syön ja juon kelvottomasti. Hän on vuodattanut verensä lunastaakseen minut. Jos haluan säilyttää sen, mikä on huonoa, tulen tuomituksi ja olen syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen.

Yksi ruumis

«Eikö siunauksen malja, jonka me siunaamme, ole osallisuus Kristuksen vereen? Eikö leipä, jonka me murramme, ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me kaikki olemme osallisia tuosta yhdestä leivästä.» 1. Kor. 10:16-17. Kaikki, jotka syövät tätä leipää, todistavat, etteivät he palvele itseään vaan toisiaan.  Kun syön tätä leipää, todistan, etten elä itselleni vaan toisille, ja että olen halukas ottamaan vastaan kaiken sen avun – pelastukseksi -, minkä he voivat antaa minulle. Mehän syömme samaa leipää. Jokainen koetelkoon itseään ja sitten syököön tätä leipää.

Koska hän antoi henkensä meidän puolestamme, mekin olemme nyt velvollisia antamaan henkemme toistemme puolesta (1. Joh. 3:16). Kun syön ja juon, julistan myös, että olen velvollinen antamaan henkeni kaikkien niiden puolesta, jotka totuudessa syövät samaa leipää.

Mehän julistamme Herran kuolemaa. Kun julistan hänen kuolemaansa, julistan samalla myös minun kuolemaani hänen kanssaan, jotten eläisi itselleni  vaan hänelle, joka on minun tähteni kuollut ja noussut ylös (2. Kor. 5:15).

Aivan niin kuin yksi ruumiinjäsen antaa toisille jäsenille kaiken sen mehun ja ravinnon, jota se imee ruumiista, samoin tulee meidänkin antaa toisille jäsenille kaikki se rakkaus, viisaus, voima, armo, laupeus, kestävyys ja uskollisuus, jotka saamme Kristukselta. Jollemme ole halukkaita rakastamaan, emme ole myöskään kelvollisia vastaanottamaan rakkautta (1. Joh. 4:11). Ellemme ole halukkaita olemaan laupiaita, anteeksiantavia, suvaitsevia, avuliaita ja kestäviä, silloin emme myöskään ole kelvollisia vastaanottamaan tätä hyvää.

Itse kukin koetelkoon itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.

Tämä on mukailtu versio artikkelista, joka ensin julkaistiin otsikolla «Brødsbrytelse» (Leivänmurto) BCC: n Skjulte Skatter- lehdessä tammikuussa 1933. 

© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Raamatunkohdissa on käytetty Raamattu Kansalle- käännöstä.