Millä tavalla olet nyt erilainen verrattuna viime vuoteen?

Ajattele vuotta taaksepäin. Millainen olit silloin? Vertaa sitä tähän päivään. Onko sinulla enemmän kärsivällisyyttä ja hyvyyttä nyt? Oletko anteliaampi? Oletko tullut taitavammaksi osoittamaan huolenpitoa toisille?

Ellei, niin miksi ei?

Ajattele tätä: Mitä merkitsee olla aktiivinen kristitty? Tarkoittaako se vain sitä, että luen Raamattua, rukoilen joka päivä ja käyn kirkossa sunnuntaisin? Voin kyllä sisällyttää nämä asiat päivittäisiin rutiineihini, mutta seuraanko vain jotakin kaavaa ja teen, mitä kristityn pitää tehdä, vai olenko kehityksessä?

Jumalallinen luonto

Voimme lukea päämäärästämme kristittyinä 2. Piet. 1:3-4:stä: «Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan.  ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset  ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte osallisiksi jmalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta. joka maailmassa himojen tähden vallitsee.» Mikä uskomaton tarjous. Pietari sanoo, että tämä on todellakin päämäärämme. Tarkoitus on saavuttaa jumalallinen luonto olosuhteidemme kautta täällä maan päällä! Tämä tarkoittaa, että minussa täytyy tapahtua valtava muutos.

Niin, mitä sitten teen, jos en huomaa mitään muutosta verrattuna siihen, millainen olin viime vuonna?

Tässä on se suuri kysymys: Tunnenko hätää? Olenko täysin riippuvainen avusta, jota Jumala minulle antaa johdattaessaan minua päivittäin? Tunnustanko, että Jumalan tie on täydellinen ja että itse olen epätäydellinen ihminen, täynnä taipumuksia synnin tekemiseen? Ellen nimittäin tunnusta tätä hätää, mitä silloin tekisin tullakseni lähemmäs jumalallista luontoa täällä maan päällä? Olenko tyytyväinen olotilaani?

«Sinä sanot, että olet rikas, olet rikastunut etkä tarvitse mitään. Et kuitenkaan tiedä, että juuri sinä olet kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.» Ilm. 3:17.

Päivittäin valvominen

Itsetyytyväisyyden salliminen kristillisessä elämässämme on uskomattoman vaarallista. En koskaan saa unohtaa, että olen luonnollisessa olotilassani kurja, säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.

Niin pitkään kuin olen tarpeeksi nöyrä huutamaan apua, Pyhä Henki tulee ja ohjaa minua. Pahin mahdollinen asia, minkä voin tehdä, on olla tyytyväinen itseeni – ajatella, että ei ole mitään, minkä kanssa tehdä työtä elämässäni. Heprealaiskirjeestä 11:6 voimme lukea: "Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." Jos todella etsimme jotain, se merkitsee sitä, että teemme sitä väsymättä, ilman taukoja. Silloin etsimme aktiivisesti sitä. Jumala voi ohjata alusta, joka on liikkeessä, mutta ei sellaista, joka seisoo paikoillaan.

Joku kysyy sinulta: Mitä teet juuri nyt tullaksesi paremmaksi kristityksi? Onko sinulla vastaus siihen? Ellei minulla ole vastausta, tiedän, että minulla on muita tärkeämpiä asioita elämässäni. Muut asiat ovat Kristus-elämän tiellä. Olen tullut tyytyväiseksi siihen, mitä itselläni on enkä tunne mitään tarvetta päästä eteenpäin. Sananlaskuissa 1:32 on kirjoitettu: «Tyhmät tuhoaa heidän huolettomuutensa (tyytyväisyys itseensä).»

Voi olla, että olen saanut ymmärrystä ja minulla on ollut joitain ratkaisevia hetkiä hengellisessä taistelussani. Riittääkö se? Olenko nyt valmis? Ei! Minun pitää olla jatkuvassa kehityksessä joka ainoa päivä. Kun käyn nukkumaan päivän päätteeksi, voin miettiä päivää taaksepäin ja ajatella valintoja, joita olen tehnyt ja tarkastaa, olenko käyttänyt mahdollisuudet kehittymiseen. Eikö tämä ole paljon parempi kuin olla tyytyväinen itseensä? Eikö se ole parempi kuin kohauttaa olkapäitään ja sanoa: "Niin, niin", kun lankean syntisiin taipumuksiini?

Ymmärrämmekö, miten suuri kutsumus meillä on?

Miksi on niin helppo tulla tyytyväiseksi itseensä? Se johtuu siitä, että en näe, kuinka tärkeää on tulla muutetuksi jumalalliseen luontoon päivä päivältä nyt, kun olen maan päällä. En aktiivisesti etsi mahdollisuuksia enkä tee kaikkeani tehdäkseni Jumalan tahtoa. Onko olemassa sellaista tilannetta, että voin sanoa: "Olen varmaan tarpeeksi kiitollinen. Minun ei tarvitse olla kiitollisempi juuri nyt", tai "Olin kiltti eilen, niinpä minun ei tarvitse olla kiltti tänään"?

Onko olemassa sellaista tilannetta, että voin sanoa: "Olen varmaan tarpeeksi kiitollinen. Minun ei tarvitse olla kiitollisempi juuri nyt"?

Jokainen päivä on lahja, jonka saan päästäkseni lähemmäs jumalallista luontoa. Minun tulee olla siinä hengessä, joka luopuu omasta tahdostaan tehdäkseen Jumalan tahdon joka päivä, joka hetki, joka sekunti! Silloin ja vain silloin näen valtavan muutoksen itsessäni vuodesta toiseen! Tämä muutos tekee minusta kelvollisen taivaaseen!