Miksi palvelen toisia?

Kello on kuusi eräänä lauantaiaamuna, ja näen hengitykseni höyrystävän ikkunalasia tuijottaessani ohi kiitävää kylmää preeriaa. Ympärilläni on toisia tyttöjä, jotka yrittävät saada vielä vähän unen päästä kiinni. 

Autokuski kuuntelee musiikkia, pitääkseen itsensä hereillä, kun kiidämme pitkin moottoritietä. Olemme menossa tekemään talkoita seurakuntamme hyväksi. Meillä on kolmen tunnin ajomatka kohteeseemme, ja matkan aikana on hyvää aikaa ajatella vähän asioita. Näinä päivinä tapahtuu niin paljon. Vaikuttaa siltä, että aina on mahdollista olla mukana toiminnassa: joko lasten toimintaryhmien vetäjänä, pyhäkoulussa, seurakunnan talkoissa, auttamassa kun joku ystävä tarvitsee apua tai nuorten eri toiminnoissa, jne. Jokaiselle päivälle riittää tekemistä. Olen mukana niin usein kuin pystyn. Mutta kun ajattelen edessä olevaa pitkää päivää, kysyn itseltäni: miksi teen tätä? Miksi esimerkiksi haluan nousta aikaisin lauantaiaamuna tehdäkseni talkoita, kun olisin hyvin voinut nukkua vähän pitempään, niin kuin useimmat ikäiseni tekevät?

Minun pitää oppia

Jos oikein kunnolla mietin sitä, tiedän että usein vain oma laiskuuteni, itsekäs luontoni, estää minua tekemästä jotain toisten hyväksi. Haluan mieluummin istua kotona ja lukea kirjaa tai katsoa TV:tä – lista on pitkä. Minä, minä ja minä. Minun pitää oppia pääsemään eroon siitä, että ajattelen aina itseäni! Minun pitää oppia luopumaan omasta tahdostani ja ennemminkin oppia palvelemaan ja siunaamaan toisia. Minun pitää oppia nöyryyttämään itseni ja sanomaan "ei", kun minua kiusataan elämään itselleni. Olen tajunnut, että se minun todellakin pitää tehdä, jotta opin tekemään Jumalan tahdon omani sijaan.

Tämä on todellakin työtä: uhri. Löydän paljon vastarintaa itsestäni. Uhraaminen tarkoittaa jostakin luopumista. Olen kiusattu valittamaan ja vetkuttelemaan. "Oikeastaan minun pitäisi lähteä, koska se on velvollisuuteni, ja jos en lähde, toiset ihmettelevät, miksen lähde. Toivoisin vain, että minulla joskus olisi vähän aikaa itselleni." Kun sellaiset ajatukset nousevat, ajattelen sanoja 2. Kor. 9:6-7:stä: "Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."

Iloinen antaja

Nyt olen päättänyt olla iloinen antaja, enkä sellainen joka auttaa haluttomasti tai pakosta; silloin tulen hyvällä asenteella paikalle. Voin edelleen tulla kiusatuksi näihin ajatuksiin, mutta silloin on luja ja päättäväinen "Ei!" sille, että eläisin itselleni, ja nämä ajatukset kuolevat. Ja tiedän sen, että kun minulla on tämä mielenlaatu, niin Jumala antaa minulle kaiken sen avun, mitä tarvitsen "tehdäkseni hyvää enkä väsy siihen" (Gal. 6:9).  Kun sitten taas tulee tilaisuus olla mukana palvelemassa ja uhraamassa, voin olla valmis tehtävään, ja ympärilläni voi olla hyvä ja rakentava henki.

Riippuu täysin itsestäni, millainen asenne minulla on! Kun olen iloinen ja halukas, silloin voi mennä vain hyvin, ja voin olla rohkaisuksi muille. Ehkä joukossa on joku, jolla on vähän vaikeaa; silloin voin keventää hänen taakkaansa ja olla esimerkki. Jos minulla on valittava ja vastahakoinen henki, toiset tuntevat sen ja se voi vetää heidätkin mukaansa.

Koen siunauksen

Niin, miksi teen tätä? Miksi annan aikani ja panokseni toisten palvelemiseen ja siunaamiseen? Asia on niin, että siten voin olla osana yhteydessä, jota koen ja siunausta, jota olen henkilökohtaisesti saanut osakseni. Voin kasvaa jumalanpelossa ja olla esimerkki ja paimen nuoremmille. Kun olen mukana, Jumala voi käyttää minua seurakunnan rakentamiseen. "Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus." 1. Kor. 3:9.

Samalla kun auto pysähtyy navetan eteen, missä meidän on tarkoitus viettää päivä, kaikki heräävät ja kiiruhtavat kylmästä ulkoilmasta sisälle niin nopeasti kuin mahdollista. Nuorten kasvot ovat edelleen uniset, ja hyväntahtoista kiusoittelua ja naurua kuuluu joukosta. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Ympärilläni on joukko ihmisiä, joiden tiedän suhtautuvan samoin kuin minä. Se pitää huolen hyvästä ilmapiiristä, ja olen kiitollinen, että voin olla osa sitä. En halua olla sellainen joka vain roikkuu mukana. Haluan olla sellainen, joka vetää toisia mukaansa.