Miksi on niin helppo vain "mennä virran mukana"?

Meissä ihmisissä on syvään juurtunut taipumus, nimittäin toive ”sopia” ja tulla hyväksytyksi ympärillämme olevaan yhteiskuntaan. Siksi me sovitamme itsemme ympäristöön ”sopiaksemme” siihen toivotulla tavalla.

Tämä on monella tapaa hyvä ja tarpeellinen asia. Jotta yhteiskunta toimisi, meillä on pakko olla joitakin yhteisiä arvoja ja pelisääntöjä, joista kaikki ovat yhtä mieltä.

Samalla toive kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi aiheuttaa sen, että me ihmiset olemme työstäneet itsessämme kyvyn olla ”laumaeläimiä”. Meille on täysin luonnollista seurata sitä, mikä on ihailtavaa ja hyväksyttyä, emmekä joudu näkemään vaivaa siinä. Näemme tämän monilla alueilla, mm. asenteissa, poliittisissa suuntauksissa, tavassamme puhua ja käyttäytyä, muodissa ja musiikissa.

Minkä kannan minä otan?

Henkilökohtaisesti minun on ollut pakko kysyä itseltäni, miten minä suhtaudun tähän. Tiedän, että useimmilla ihmisillä yhteiskunnassamme on varmoja mielipiteitä ja näkökantoja keskeisissä arvokysymyksissä. Samalla tiedän, että minun kristittynä on pitäydyttävä siihen, mitä Jumalan sana sanoo näistä kysymyksistä. Kun sitten nämä kaksi näkökantaa eivät ole yhteneviä keskenään, minun on välttämättä valittava niistä toinen, esimerkiksi avioliittoa ja perhe-elämää koskevassa kysymyksessä. Nyky-yhteiskunnassa ollaan suurelta osin sitä mieltä, että meidän on siedettävä ja hyväksyttävä se, että ihmiset elävät yhdessä menemättä naimisiin.

Voimme lukea 1. Kun. 18:sta kertomuksen Eliasta, joka oli ainoa jäljelle jäänyt Jumalan profeetta jumalattomana aikana, jolloin ihmiset olivat langenneet palvomaan jumalankuvia. Tämän tekemiseen heitä kehotti myös maan kuningaspari, joka oli antanut kansalle tämän suuntaisia vaikutteita. Elia kokosi silloin kaikki ihmiset Karmelin vuorelle, niin kuin on kirjoitettu: ”Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos taas Baal, seuratkaa häntä. Kansa ei vastannut hänelle mitään.” 1. Kun. 18:21.

On hyvin silmiinpistävää panna merkille, ettei kansa vastannut sanallakaan. Kansa oli antanut kuninkaan epäjumalanpalvelemisen vetää heidät mukaansa. Kun sitten Elia pani heidät tekemään valinnan Jumalan ja epäjumalien välille, he eivät kyenneet vastaamaan, mitä he oikeastaan halusivat.

Näin käy myös meidän, jos olemme jokaisen tässä ajassa vallitsevan ajanhengen, ajatuksien, ideoiden ja mielipiteiden vietävissä. Kun meidän on valittava, ketä haluamme palvella, emme kykene valitsemaan. Meistä tulee voimattomia ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä selkeään kannanottoon ja seisomaan mielipiteensä takana.

Jumalalla on aivan toisenlaiset suunnitelmat ihmisiä varten. Paavali kirjoittaa: ”Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa.” Ef. 4:14. Paavali kehottaa siis meitä kristittyjä, ettemme antaisi kaikenlaisten opintuulien ja ideoiden vaikuttaa meihin, vaan mieluummin ”noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus.” Ef. 4:15.

Hän kehottaa edelleen Ef. 4:17:ssä, ettemme enää vaeltaisi niin kuin pakanat vaeltavat, ”turhanpäiväisissä ajatuksissaan”. Turhanpäiväisten ajatusten seuraaminen tarkoittaa oikeastaan tiedostamattoman elämän elämistä, jolloin annamme sen, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, ohjata meitä. Kun vaellamme turhanpäiväisissä ajatuksissamme, olemme myös helppo saalis kaikenlaisille vaikutuksille. Helpointa meille ihmisille on tarttua siihen, mikä juuri silloin on käden ulottuvilla; se on tietenkin kunakin aikana vallitseva ajanhenki.

Varustautuneena taisteluun

Paavali kirjoittaa edelleen Ef. 6:12:ssa: ”Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan.”

Pahat henkiolennot tekevät yhteistyötä Saatanan kanssa ja toivovat voivansa vaikuttaa ihmisissä tiettyyn suuntaan, jotta he tekisivät hänen tahtonsa. Tähän ne käyttävät ajanhenkeä. On lukuisia esimerkkejä siitä, että tämä ajanhenki on tuonut mukanaan käsittämättömiä julmuuksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta peräänantaminen, itsekkyys, velttous ja välinpitämättömyys ovatkin hyvin ajankohtaisia ongelmakysymyksiä. Tämän hetken ajanhenki vaikuttaa meissä siten, että meidän on toteutettava itseämme, elettävä elämäämme, ja ajateltava itseämme ja omaa mukavuuttamme ja tyydytetyksi tulemista. Tämän vanavedessä tulevat vaikeudet, perheet hajoavat, koska isä ja äiti ovat enemmän kiinnostuneita tyydyttämään omia tarpeitaan, avioerot, koska yksi tai molemmat osapuolet eivät voi tyydyttää himojaan ja halujaan avioliiton puitteissa, jne.

Paavali kehottaa meitä pukemaan yllemme Jumalan koko taisteluvarustuksen ja tekemään pahana päivänä vastarintaa. Mutta milloin on paha päivä? Silloin, kun tulen kiusatuksi, kun Saatana tulee ehdotuksineen, ja tunnen halun elää himojeni ja halujeni mukaan, jotka vyöryvät päälleni lähes yllättäen minut. Silloin on oltava varustautunut ja taisteltava! Jos teen sen, pysyn myös kaiken suoritettuani pystyssä.

Voimme lukea lupauksista niille, jotka pysyvät pystyssä, jotka voittavat, Ilmestyskirjasta 2 ja 3. He saavat mm. ”syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa." Ilm. 2:7. ”Ja minä annan hänelle aamutähden.” Ilm. 2:28. ”Se, joka voittaa, puetaan siis valkoisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. ”Joka voittaa, siitä minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos.” Ilm. 3:12. ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani.” Ilm. 3:21.

Olemme siis saaneet suuret lupaukset siitä, että voimme voittaa Saatanan ja ajan hengen. Nyt kysytäänkin vain, olenko halukas maksamaan hinnan!