Miksi Jumalan pitää olla kiivas Jumala

Kun Jumalan piti antaa itselleen nimi, hän käytti eräässä tilanteessa itsestään nimitystä "Kiivas". Tämä kuvaa jotain Jumalan luonnosta. 2. Moos. 34:14:"Älä kumarra muuta Jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala."

Jumala puhalsi elämän hengen ensimmäiseen ihmiseen. 1. Moos. 2: 7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli eläva sielu." Tämän hengen hän puhaltaa jokaiseen ihmiseen. Jumala tavoittelee – halajaa- kiivaasti tätä henkeä, joka meissä on. "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo:´Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan´." Jaak. 4:5.

Taistelu hengestämme

Jumala ei halua, että tämä maailma tai tämän maailman Jumala, joka on saatana, saisi vallattua meidän henkeämme. Jumala haluaa saada yhteyden meidän ihmishenkeemme niin, että hän voi laskea hyvän tahtonsa sisimpäämme. Tämän yhteyden kautta hän haluaa johtaa meidät hyvään ja rauhalliseen elämään.

Jumala haluaa saada yhteyden meidän ihmishenkeemme niin, että hän voi laskea hyvän tahtonsa sisimpäämme.

 Mutta tämän maailman Jumala, saatana, on myös toimiva. Hän myös haluaa saada otteen meidän ihmishengestämme, jotta saisi vaikutettua meihin niin, että tekisimme hänen tahtonsa. Hän on tullut tuhoamaan meidät ja hän puhuu meidän "lihallemme". "Liha" on nimitys ihmisessä asuvalle synnille ja maallisille haluille, jotka olemme perineet isiltämme ja äideiltämme, ja jotka ovat peräisin syntiinlankeemuksesta. Tästä tulee kahden voiman taistelu, ja tässä taistelussa Jumala on kiivas meidän henkemme puolesta. Hän haluaa myös meidän olevan kiivaita "Jumalan kiivaudella" tässä taistelussa.

Erilaiset käyttövoimat

Raamattu puhuu myös näistä kahdesta toisiaan vastaan taistelevasta henkivallasta; "Pyhä Henki" vastaan "Antikristuksen henki". Pyhä Henki sisältää koko Jumalan tahdon, joka on hyvä, otollinen ja täydellinen, kun taas Antikristuksen hengessä on saatanan vaikutus itsensä korottamiseen ja Jumalan ja hänen tahtonsa poissulkemiseen. Tässä taistelussa Jumala on kiivas meidän puolestamme, ja hän antaa meille tämän kiivauden, joka on käyttövoimana, ja innon, jotta voisimme saavuttaa se päämäärän, joka Jumalalla on meille. Päämääränä on voittaa Antikristuksen henki ja tulla eläväksitehdyiksi ihmishengessämme.

Se tarkoittaa sitä, että ihmishenkemme kääntyy pois maallisuudesta, eli siitä että olisimme kiinnostuneita vain omista eduistamme ja tarpeistamme sekä ajallisista asioista; ja että se kääntyy taivaallisiin, eli yhdistyy Jumalan tahdon kanssa, joka on hyvä, täydellinen ja iankaikkinen.

Tässä työssä Jumala on kiivas meidän puolestamme, ja hän antaa tämän kiivautensa meille, jotka uskomme häneen. Jumala käyttää kaikkia niitä menetelmiä, joita hänellä on käytössään, jotta se onnistuisi, sekä elämän myötä- että vastoinkäymisissä. Hän lähettää elämän tielle olosuhteita, jotka osoittavat synnin, joka meissä asuu, ja hän antaa meille voiman ja kiivauden voittaa synnin, joka haluaa pilata ilomme ja rauhamme Jumalassa.

Jumalan kiivaus – inhimillinen kiivaus

Jumalan kiivaudella ja inhimillisellä kiivaudella on ero. Jumalan kiivaudessa on tulevaisuus ja toivo, kun taas inhimillisellä kiivaudella on vain oma elämä ja omat intressit ja edut täällä maan päällä käyttövoimanaan. Jumalan kiivaus vetää meitä uuteen elämään, missä olemme halukkaita antamaan oman elämämme löytääksemme sen elämän, joka on Jeesuksessa Kristuksessa – elämän, missä on iankaikkisuus itsessään. Tämä kiivaus vetää meitä siihen kuolemaan, jonka Jeesus toi; siinä voimme kuolettaa synnin, joka asuu lihassamme. Siten ihmishenkemme tehdään eläväksi iankaikkiselle elämälle. (2. Kor. 4:6-18)

Jumala haluaa, että kaikki ihmiset tulisivat tähän puhdistukseen ja kehitykseen pois syntiinlankeemuksen otteesta ja sisälle voittoisaan elämään, kuten Paavali kirjoittaa siitä Room. 6:22: "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmäänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä."

Tämän työn puolesta Jumala on kiivas. Hän on kiivas henkemme puolesta – ja hän antaa tarvittavan armon, jotta se onnistuisi.