Miksi Jumala ei puhu vaikka pilvestä?

Useimmilla on epäileviä ajatuksia. Niin, miksi Jumala ei sitten tee uskomisesta minulle helpompaa? Miksi hän ei vain ilmesty minulle?

Nuorelle kristitylle uskontaistelu on todellinen.

Epäilevät ajatukset tulevat monissa eri muodoissa ja eri tavoilla esille. "Mitä Jumala oikeastaan on tarkoittanut minun tekevän elämälläni?" Ja: "Miksi tuntuu, että hän on minusta niin kaukana?"

Miksi ei ole helppoa uskoa?

Jumala on ihmeellinen. Hän loi koko maailmankaikkeuden sanallaan. Hän on myös luonut jokaisen ihmisen rakkaudella. Hänen valtansa ja kykynsä ilmoittaa itsensä on rajaton.

Omat ajatukseni tekevät Jumalaan uskomisesta ja siitä todistavien seikkojen näkemisestä niin vaikeaa. Jumalan tiet ja ajatukset eivät yksinkertaisesti ole ymmärrettävissä inhimillisen mieleni avulla.

Jumala ei tee uskomisesta niin helppoa kuin toivoisin, koska hän antaa minun valita, haluanko uskoa häneen vai en. Hän rakastaa minua niin paljon, että hän antaa minun vapaasti valita haluanko uskoa häneen ja rakastaa häntä.

Jumala haluaa olla minua lähellä ja hän haluaa, että tulen hänen kaltaisekseen. (2. Piet. 1:4) Jumala on hyvä ja se, mitä hän tekee, on hyvää (Ps. 119:68), mutta synnin takia minun ja Jumalan välillä on suuri ero ja se tekee minulle vaikeaksi uskoa, että voin tulla hänen kaltaisekseen. Jumala haluaa antaa minulle voiton synnistä, josta kaikki onnettomuus ja kärsimys johtuu, ja lopuksi hän haluaa vapauttaa koko maailman synnistä.

Kaikessa, mitä Jumala sallii meitä kohtaavan, hän ojentautuu meitä kohti voidakseen vetää meitä puoleensa. Näin on myös niiden asioiden ja tapahtumien kohdalla, jotka tuntuvat aivan järjettömiltä, ja jopa traagisilta.

Miksi minun pitäisi uskoa Jumalaan?

Jumalalla on tietty suunnitelma ja onnellinen tulevaisuus jokaiselle, joka uskoo häneen, riippumatta siitä, kuka olen tai mistä olen kotoisin. Jumala on todellakin tehnyt kenelle tahansa, missä tahansa mahdolliseksi uskoa häneen ja tuntea hänet henkilökohtaisesti.

Jumalalla on paljon perusteellisemmat suunnitelmat kuin mitä voin kuvitella. Osana suunnitelmaansa Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maan päälle, ja hän antoi Jeesukselle Pyhän Henkensä. Jeesuksella oli samanlainen luonto kuin minulla, mutta tottelemalla Jumalan Henkeä, hän ei kertaakaan tehnyt syntiä. Minun on mahdollista saada sama apu Pyhän Hengen kautta voittoon ja synnin tekemisen lopettamiseen. Uskomalla Jumalaan ja tottelemalla hänen Henkeään voin vapautua siitä raskaasta taakasta, mikä seuraa  mukana, jos en lopeta synnin tekemistä ja siitä raskaasta kierteestä, joka seuraa sitä, että teen syntiä ja joudun pyytämään anteeksi kerta toisensa jälkeen.

Tarvitsen Jumalan Pyhää Henkeä uskoakseni ja ymmärtääkseni, mitä Jumala rakkaudessaan on suunnitellut minua varten. Jumala on ystävä, joka antaa voimaa  tehdä sellaista, mikä minulle yksin on mahdotonta.

Kuinka sitten uskon?

Uskominen edellyttää toimintaa. Ensimmäinen askel on rukoilla Jumalalta anteeksiantoa, johon sisältyy halu lopettaa tekemästä asioita, jotka tiedän synniksi ja vääräksi.

Tarvitsen Jumalan Pyhää Henkeä, jotta saan voiman uskoa ja totella Jumalaa. Saadakseni hänen Henkensä minun tulee rukoilla häntä ja lukea Raamattua ja alkaa tekemään sen mukaan, mitä luen. Tein ehkä jotain, minkä tiesin olevan väärin ja syntistä, vaikka en halunnut tehdä sitä. Olen kyllästynyt itseeni ja rukoilen anteeksiantoa ja päätän, etten enää tee sitä. Jos ole tunnollinen enkä luovuta, Jumala näkee uskoni ja antaa Henkensä minulle.

Kun vastaanotan hänen Henkensä, alan saada hiljaisia kuiskauksia Hengeltä päivän mittaan. Tulen muistutetuksi asioista, joissa voin tehdä paremmin ja rukoukseni tulevat kuulluiksi.

Raamatussa on kertomus profeetta Eliaasta, joka rukoili Jumalaa ja odotti vastausta. Ensin tuli myrsky, sitten maanjäristys ja sen jälkeen tuli, mutta Jumala ei vastannut Eliaalle niillä. Jälkeenpäin Jumala puhui hänelle hiljaisessa kuiskauksessa. (1. Kun. 19:12).

Israelin lapset kuulivat Jumalan puhuvan ja saivat kokea hänen ihmeitään monta kertaa, mutta kuitenkin he vaelsivat erämaassa ympäriinsä neljäkymmentä vuotta epäuskossa. Nykyään Jumala puhuu meille Henkensä kautta samalla hiljaisella kuiskauksella kuin hän puhui Eliaalle. Jotta voisin kuulla Jumalan Henkeä päivittäin, minun tulee olla kiinnostunut enemmästä kuin vain siitä, mitä sosiaalisessa mediassa on tänään ja mitä ystäväni ajattelevat minusta ja urastani. Minun tulee rakastaa Jumalaa ja haluta tulla hänen kaltaisekseen.

Uskominen vaatii toimintaa.

Ehkä herään aamulla ja tunnen itseni huonotuuliseksi. Henki muistuttaa minua siitä, että ärtyisyys ja vihaisuus ovat syntiä. Pyydän Jumalalta apua siihen, etten olisi ärtynyt. Hänen Henkensä avulla voin lopettaa olemasta ärtynyt, vaikka tunnen itseni huonotuuliseksi.

Ehkä rukoilen jonkun puolesta, josta välitän. Tapaan kyseisen henkilön samana päivänä ostoksilla ja saan tilaisuuden sanoa jotain positiivista hänelle. Kun minulle on Jumalan Henki, saan vastauksen rukouksiini ja näen Jumalan arkipäivän tapahtumissa.

Ajoittain voi tuntua siltä, että Jumala on kaukana, mutta hän on aina läsnä. (Ap.t. 17: 24-27: Ps. 139:7-10) Voin turvallisesti rukoilla ja luottaa saavani Jumalalta apua, vaikka tunnen itseni epävarmaksi uskossani. (Ps. 145:18)

Usko vaatii kärsivällisyyttä. En voi nähdä tuloksia niin nopeasti kuin haluaisin, mutta ne tulevat aikanaan. Pieni vesinoro voi ajan mittaan halkaista kovan kiven, ei voimalla vaan kestävyydellä. Jeesus voi täydellisesti pelastaa ne, jotka Jumalan luokse tulevat hänen kauttaan.

Jumala ei puhu minulle suoraan pilvistä tai tee uskomisesta helppoa, koska hän on antanut minulle vapauden. Hän haluaa minun valitsevan uskomisen häneen ja se vaatii minun puoleltani toimintaa. Kun valitsen uskomisen ja Jumalan tottelemisen, silloin tulevaisuuteni on valoisa ja lupaava!