Miksi ikuisuus taivaassa on ainoa vaihtoehto minulle?

”Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” 1. Tess. 4:17-18.

Aina. Se on valtavan pitkä aika. Se ei lopu koskaan. Olen joskus miettinyt ja yrittänyt ymmärtää ikuisuuskäsitettä, mutta minun on täytynyt lopettaa, koska sitä ei voi käsittää mielellä, joka ymmärtää ainoastaan ajan minuuteissa ja sekunneissa. Ei ole kuitenkaan vaikea yksinkertaisella ymmärryksellämmekään käsittää, ettei edes sellaisen elämää, joka elää yli 100-vuotiaaksi, voi verrata ikuisuuteen. Voimme kuitenkin sanoa, että elämämme täällä maan päällä on matka kohti sitä todellista paikkaa, missä tulemme viettämään ikuisuutemme.

Mutta mikä on taivas, ja miksi haluan pitää huolen siitä, että vietän ikuisuuden siellä?

Paikka, missä Jumalan luonto vallitsee

Muistan vanhempieni kysyneen minulta lapsena, mitä haluaisin mielelläni tehdä taivaassa. Mielikuvitukseni oli rajaton, kun ajattelin kaikkea sitä, mitä siellä näkisin ja kokisin. Taivaassa kaikki lapsuuden toiveeni toteutuisivat. Monen muun asian ohella voisin lentää, ratsastaa delfiineillä, eikä minun tarvitsisi koskaan nukkua!

Nyt aikuisena ymmärrän, että ikuisuus on paljon enemmän kuin se. Taivaassa meidän ei tarvitse hyvästellä tai tulla erotetuksi niistä ihmisistä, joita rakastamme. Siellä saamme jälleen olla yhdessä poisnukkuneiden, uskollisten ystävien kanssa (1. Tess. 4:16-17). Siellä ei ole kipuja eikä sairauksia – ei fyysisiä eikä psyykkisiä. Kaikkia lapsia kohdellaan hyvin – heillä on riittävästi ruokaa ja he saavat osakseen rakkautta. Se tulee olemaan paikka, missä vallitsee ykseys – missä kukaan ei elä itselleen tai omille kiinnostuksen kohteilleen, vaan toisten parhaaksi. Siellä ei ole kylmiä sanoja, kostoa tai katkeruutta, vaan pikemminkin lämpöä ja rakkautta pienintä yksityiskohtaa myöten ja jokaista ihmistä kohtaan (Jes. 65:17-25; Ilm. 21:4).

Itse Jumala hallitsee ikuisuudessa ja kaikki tapahtuu hänen Hengessään. Taivas on täynnä hänen ominaisuuksiaan, jotka ovat täysin vastakkaisia ihmisluonnon taipumuksille. Hän ei ole pahan kiusattavissa – hän ei voi murehtia, kadehtia tai olla kitsas (Jaak. 1:13). Hän ei voi kantaa kaunaa tai loukkaantua. Hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin (Matt. 5:45). Hän on halukas antamaan anteeksi kaikkein kauheimmillekin syntisille ja heittämään kaikki muistot heidän synneistään meren syvyyteen (Miika 7:19). Hän ei voi ärsyyntyä tai suuttua. Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8, 16), mikä tarkoittaa, että hän on kaikkien 1. Kor. 13:ssa kirjoitettujen kriteerien varsinainen ydin.  Uskomatonta mutta totta, että ne, jotka kerran tulevat asumaan taivaassa hänen kanssaan, saavat luvan tulla osallisiksi tästä samasta jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:2-4)! Se on lupaus – ei ainoastaan kaukaista tulevaisuutta ajatellen, vaan lupaus, joka toteutuu jo tässä elämässä täällä maan päällä!

Minun on huolehdittava siitä, että sovin taivaaseen

Kaikki ymmärtävät sen, kun suunnitellaan muuttamista toiseen maahan, että se edellyttää suuria valmisteluja. On opittava uusi kulttuuri, opiskeltava kieli, huolehdittava siitä, että passi ja viisumi ovat kunnossa, vain muutamia asioita mainitakseni. Mutta ajattele, kuinka paljon tärkeämpää on valmistautua iankaikkisuuteen! Siihen tarvitaan intensiivistä harjoittelua, jotta me, jotka lähtökohtaisesti olemme itsekkäitä, murehtivia, sidoksissa ihmisiin ja siihen, mitä he ajattelevat meistä, helposti ärsyyntyviä ja loukkaantuvia, itsepäisiä, nopeita lausumaan mielipiteemme, nopeita tuomitsemaan, voisimme tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta – sellaisiksi, jotka voivat aina olla levossa, irti ihmisistä, nopeita kuulemaan, kykeneviä osoittamaan pelkästään hyvyyttä niitä kohtaan, jotka osoittavat suurta kylmyyttä meitä kohtaan. Päivittäinen valmistautumisemme johtaa siihen, että tämä luonto tulee yhä enemmän omaksemme jo täällä maan päällä. Taivaalliset ominaisuudet kasvavat vähitellen tämän oppimisprosessin aikana, niin että sovimme taivaaseen ja siihen Henkeen, mikä vallitsee siellä.

Miksi ikuisuudessa ei ole lainkaan murhetta

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.” 1. Kor. 15:19.

Tässä Paavali tekee selväksi, että se, mitä me odotamme ikuisuudelta, on niin ihanaa, etteivät mitkään maanpäälliset toiveet ja unelmat ole verrattavissa siihen.

Kun avaamme päivän lehden, on ilmiselvää, että maailma on täynnä epätoivoa. On lapsia ja naisia, joita pahoinpidellään, ja jotka elävät jatkuvassa pelossa; syyttömiä siviilejä, sellaisia kuin me, tapetaan tai riistetään pois perheistään. On ihmisiä, jotka kärsivät käsittämätöntä köyhyyttä ja pohjatonta surua, on sodan runtelemia maita, joissa vallitsee loputon tragedia. Maailman johtajat ovat vuosisatoja yrittäneet ratkaista näitä ongelmia, mutta lopputuloksena on ollut yhä enemmän sotia ja väkivaltaa. Tähän eivät sisälly ne miljoonat päivittäiset tilanteet, joista ei koskaan kirjoiteta mihinkään lehteen tai nettisivulle.

Riidat avioliitossa, viha lapsia kohtaan, mustasukkaisuus ja kateus, kun toisilla on enemmän tai he tulevat kunnioitetuiksi, epäluuloiset ajatukset, kärsimättömyys, murehtiminen, vaatimus toisia kohtaan, valitus, masennus, laiskuus, suuttumus, loukkaantuminen, panettelu, haavoittavat kommentit, kovat sanat, kosto, kateus, saastaisuus niin ajatuksissa kuin teoissa, ovat osa lähes kaikkien ihmisten arkea ja johtavat ristiriitoihin, suruun ja tuskaan (Room. 8:19-22). Ikuisuudessa sen sijaan vallitsee rauha, aito rakkaus ja ykseys, ei ainoastaan maiden vaan joka ainoan ihmisen välillä, sillä ne, jotka jakavat ikuisuuden, ovat oppineet viisautta rauhan luomiseen luopumalla omasta voimakkaasta tahdostaan ja mielipiteistään tehdäkseen Jumalan tahdon.

Miksi voin iloita koetuksissani

”Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja…” Hepr. 6:19.

Se toivo, että saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin, että meidät temmataan taivaaseen, kun hän palaa takaisin ja saamme viettää ikuisuuden taivaassa, on ankkurimme. Se tekee meidät horjumattomiksi, emmekä joudu pois tasapainosta, kun saamme koetuksia. Jaakob itse asiassa kehottaa meitä pitämään pelkkänä ilona, kun joudumme koetuksiin (Jaak. 1:2-3). Kuinka se on mahdollista? Siten, että tiedämme tarvitsevamme tätä valmistautumista päästäksemme sisälle taivaan ikuisuuteen, mikä on päämäärämme.

Täällä maan päällä voimme paeta maailman turmelusta, joka on omien himojemme seurausta, ja oppia reagoimaan tavalla, mikä miellyttää Jumalaa. Nyt on mahdollisuus tulla yhä enemmän osalliseksi jumalallisesta luonnosta, joka kuuluu taivaan ikuisuuteen! Meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska olemme koko elämämme valmistautuneet siihen, mikä tulee kuoleman jälkeen. Eikä vain se, vaan kun olemme uskollisia, nämä ikuisuusominaisuudet tulevat yhä enemmän omiksemme jo täällä maan päällä! Miten valoisa tulevaisuus meillä onkaan odotettavissa!

Se, että vietän ikuisuuden taivaassa, on minulle ainoa vaihtoehto. Tämä on ainut päämäärä, jonka haluan pitää silmieni edessä kaikissa päätöksissäni ja jokaisessa tilanteessa, jonka elämä tuo tielleni, olivatpa ne sitten suuria tai pieniä. Silloin olen valmistautunut taivasta varten ja sovin sinne täydellisesti.