Mikä on ilon vastakohta?

Tähän kysymykseen monet luultavasti vastaavat, että ilon vastakohta on suru. Mutta onko se oikein?

Kun avaamme raamatun 1. Pietarin kirjeestä 1;6 luemme näin:
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa.
Tässä näemme, että ihminen voi kokea samanaikaisesti surua ja iloa. Surun itsessään ei tarvitse poistaa iloa.

Mutta on kaksi asiaa, joita ei voi kokea samanaikaisesti ja ne ovat ilo ja synti. Niin pian kuin synti pääsee sisään ja ottaa vallan ihmisen mielestä, on ilo poissa. Saadakseni ilon takaisin, täytyy minun päästä synnistä eroon. Täytyy puhdistaa itsensä. Ensin tehdyistä synneistä ja sitten synneistä joilla on valta minuun.

Tämä vahvistetaan Salomonin Sananlaskuissa 28; 13: Joka rikkomuksensa (synnin) salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.

Siispä ilon vastakohta ei suinkaan ole suru, vaikka monet niin uskovatkin, vaan vastakohta on synti!

Synti – itselleni elämistä

Sana synti, saa monet ajattelemaan karkeita syntejä, kuten vihaa, murhaa, varastamista tai epämoraalia. Mutta Raamattu ei kutsu pelkästään näitä asioita synniksi. Raamattu puhuu synnistä ja itselleen elämisestä.
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, sanoo Jeesus Matteuksessa 16; 24, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Kristuksesta lukee toisessa Korinttilaiskirjeessä 5; 15 Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka eläisivät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Tässä olemme, käsitteen synti, ytimessä. Se on elämää, jonka keskipisteenä olen minä itse. Kaikki pyörii sen ympärillä mikä on minusta, minun, millaiselta näytän ihmisten silmissä, millaisen vaikutuksen minä teen muihin jne. Tehdessäni jotain "hyviä tekoja" olen hyvin kiinnostunut, kuinka se otetaan vastaan.

Kaikki synti, kaikki syntiset tottumukset ja taipumukset ovat lähtöisin tästä – itselleen elämisestä. Tästä raskaasta orjuudesta Jeesus on ostanut meidät ihmiset vapaiksi. Me tulemme saamaan uuden keskikohdan elämäämme – Kristuksen. Nyt kaikki tulee keskittymään häneen, miten hän haluaa johtaa, mikä on hänen asiansa, hänen tahtonsa. Kristuksessa, meistä tulee Jumalan tekoa, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. (Ef. 2; 10). Näissä teoissa elämän tarkoitus ja onneni varjeltuu kuin aarrearkussa. Se johtaa iloon ja rauhaan, mitä kukaan tai mikään ei voi riistää minulta.

Vastaus elämän arvoituksiin

Mitä enemmän tulen puhdistetuksi synnistä ja itselleni elämisestä, sitä syvemmäksi ja järkkymättömämmäksi tulee elämäniloni. Jeesuksesta sanottiin: rakasti oikeutta ja vihasi vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinua riemun öljyllä, sinut ei kumppaneitasi. Hep. 1; 9. Sisäinen selkeä ero oikean ja väärän välillä omissa valinnoissani ja siinä minkä asetan elämässäni etusijalle, on se joka tuottaa järkkymätöntä elämäniloa.

Mutta sehän on itse vastaus elämän arvoitukseen, sanot. Sitä se juuri on. Tässä on avain kaikkiin elämänarvoituksiin. Ajattele että voi elää tässä "pahassa" maailmassa omistaen syvän ja järkkymättömän rauhan, joka saa aikaan sen, että voin olla sataprosenttisen  tyytyväinen ja sovitettu elämänolosuhteissani, kanssaihmisten ja kaiken kohtaamani kanssa, koska kannan uskon salaisuutta ja puhdasta omaatuntoa! 1. Tim. 3; 9. Ei ihme, että evankeliumia kutsutaan hyväksi sanomaksi! Hep. 4; 2.