Meidän ei tarvitse antaa himojemme vainota itseämme!

”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme tavoitelko turhaa kunniaa, ärsytellen ja kadehtien toisiamme.” Gal. 5:24-26. ”Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja.” Room. 6:11-12.

Himot ovat toiveita tai ”tarpeita”, joilla on voimakas tarve tulla tyydytetyiksi. Jaakob kirjoittaa, että keskinäiset taistelumme ja riitamme johtuvat himoistamme, jotka käyvät sotaa meidän jäsenissämme. Himot ja halut ovat suurta petosta ja niistä tuleva lyhytaikainen nautinto on vain portti kuviteltuun ihanuuteen, joka johtaa entistä suurempaan tyhjyyteen.

Valtavat voimat vastassamme – emme kuitenkaan ole voimattomia!

Ruumiissa asuu monenlaisia himoja, ja kaikkein useimmat ihmiset ovat oman ruumiinsa orjia. Näin ei ole niiden laita, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia. Uskoen evankeliumista saatavaan voimaan he ovat antaneet ristiinnaulita itsensä Kristuksen kanssa. He pitävät itseään kuolleina synnille kaikkine sen himoineen ja haluineen, jotka vaativat itselleen ravintoa ja tyydytystä. Sen tähden heidän henkensä saa yhteyden Jumalaan ja voi kuulla hänen äänensä. Tämä on normaalia kristillisyyttä! Näyttää kuitenkin siltä, että Paavalin pitää vakuuttaa roomalaisia kirjoittaessaan tästä: ”Jos taas Kristus on teissä, ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elävä vanhurskauden tähden.” Room. 8:10. Kun Kristuksen Henki asuu meissä ja olemme kuuliaisia sille, on tarkoitus, että ruumiimme on kuollut kaikille lihassa asuville himoille. Vain sillä tavalla tulemme elämään ja kehitykseen hengessämme.

Kun ajattelemme joitakin näistä himoista, esim. kunnianhimoa, kateutta, haureutta, murehtimista, rahanhimoa, omansa etsimistä, halua sekaantua toisten asioihin jne, tunnemme, että himot ovat vahvoja voimia ihmisessä. Ne ovat totisesti niin voimakkaita, etteivät edes vanhan liiton jumalaapelkäävät ihmiset kyenneet vastustamaan lihassa asuvia himoja. Tuli suuri tarve pelastajalle ja vapauttajalle! ”Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan vaan Hengen mukaan.” Room. 8:3-4. Lain vanhurskaus vaati himojen ja halujen kuolettamista (Room. 7:7).

Nyt on meidän vuoromme! Nyt meillä on mahdollisuus päästä hänen lepoonsa – lepoon, jossa lihan himot ja halut eivät enää vaivaa meitä. Sama kiivaus ja päättäväisyys tulee meilläkin olla sydämessämme kohdatessamme meitä vainoavat viholliset.

Olemmeko täynnä samaa kiivautta syntiä kohtaan?

”Herra, sinä tunnet minut! Muista minua ja pidä minusta huoli, kosta sinä ahdistajilleni! Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen, muuten joudun tuhon omaksi. Näethän, kuinka he häpäisevät minua sinun tähtesi! Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu. Sinä, Jumala, Herra Sebaot, olet kutsunut minut omaksesi! En minä ole istunut ja juhlinut iloisessa seurassa, yksin olen istunut, sillä sinun kätesi painaa minua ja minä olen täynnä sinun kiivauttasi.” Jer. 15:15-17.

Olemme varmasti jokainen tunteneet lihassamme nämä viholliset, jotka haluavat vainota meitä. Jos emme vihaa syntiä, se on vainoava meitä koko elämämme ajan.

Eiköhän meillä vielä nykyäänkin ole suuri tarve istua yksin ja antaa Jumalan Hengen tehdä työtään ja täyttää meidät kiivaudella. Nyt on suuri vapaus ja paljon mahdollisuuksia nähdä, kuulla ja kokea monia asioita. Meistä jokaisen tulee kysyä itseltään: – Miten tämä vaikuttaa henkeeni? Onko hengessäni voima voittoon? Todistaako henkeni kokosydämisyydestä, innosta ja jumalanpelosta? – Kannattaa pysyä poissa iloisesta seurasta, jossa elämyksiä metsästettäessä riemuitaan inhimillisestä hauskanpidosta osaamatta aistia, onko Kristuksen Henki paikalla vai ei. Sellainen elämä johtaa vain tyhjyyteen ja itsepetokseen. Silloin henkeni todistaa kylläisyydestä, pinnallisuudesta, velttoudesta ja laiskuudesta.

Autuas jokainen, joka tekee lopullisen ratkaisun himojensa kohdalla ja käy loppuun ne taistelut, jotka vaaditaan lepoon pääsemiseen. Autuas se, joka täyttää itsensä voiman Hengellä ja nousee hallitsemaan vihollisiaan; joka taistelee itsensä läpi eikä vetäydy taistelun päivänä! Autuas se, joka antaa uhrin olla alttarilla kunnes se on tullut kulutetuksi kokonaan eikä hän ala jälkikäteen ottaa sitä, minkä hän Jumalan kiivaudessa on aiemmin elämässään vihkinyt tuhon omaksi.

Tämä artikkeli julkaistiin ensin BCC:n «Skjulte Skatter»- lehdessä toukokuussa 2005 otsikolla «Hvile fra lystene» (Lepo himoista).
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag