Annanko päivieni vain mennä ohitse?

On maanantaiaamu, ja uuden viikon alku.

Minulle tyypillinen päivä menee jotakuinkin näin: Nopea aamupala ja teekupillinen samalla kun teen eväät töihin, sen jälkeen laittaudun. Ajan 20 minuutin työmatkani hiljaisuudessa, enkä yleensä ajattele mitään erityistä, valmistaudun päivääni henkisesti. Työt pitävät minut kiireisenä koko päivän, ja olen iloinen, kun kello vihdoin lyö 16:30, ja voin lähteä kotiin. Kotona valmistan päivällisen ja vietän aikaa mieheni kanssa, ehkä rentoudun vähän, ja sitten teen päivittäiset askareet ja huolehdin, että koti on siisti ja puhdas ennen kuin menen nukkumaan. Yksi päivä on taas mennyt, olen ollut iloinen ja ystävällinen muille ihmisille, olen pessyt pyykkiä ja kuurannut lattian. Päiväni on ollut hyödyllinen.

Kaiken kaikkiaan voin ajatella päivääni melko tyytyväisenä.

Millainen on hengellisesti hyödyllinen päivä?

Mutta mikä on hengellisen elämäni laita? Jos en ole saanut hengellistä ravintoa, tai ajatellut kutsumustani, tai ollut hereillä nähdäkseni päivän tuomat mahdollisuudet, kuinka päiväni olisi voinut ollut hengellisesti hyödyllinen? Kyllä, olen selvittänyt pyykkikasan ja maksanut laskut, mutta kuinka olen kehittynyt hengellisesti?

Jotta päiväni voisi olla hengellisesti hyödyllinen, minun täytyy nähdä lihassani asuva synti (Room. 7:17-20) ja puhdistaa itseni siitä. Ärsyyntyminen työtoveriini, turhautuminen asioiden mennessä eri tavalla kuin olisin halunnut tai kärsimättömyys tietokoneen ollessa hidas. Nämä asiat voivat tuntua niin merkityksettömiltä, mutta kohtaan niitä arjessani, ja juuri niissä minun täytyy tulla vapaaksi. Hengellisesti hyödyllinen tarkoittaa, että teen lopun synnistä lihassani. Jos kuvittelen, että selviän päivästä ilman yhden yhtä kiusausta, en yksinkertaisesti ole hereillä, sillä kiusauksia synnin tekemiseen tulee joka päivä. Se, että en edes huomaa niitä, on merkki siitä, etteivät silmäni ole auki.

Tämä on todella vakavaa! Kuinka voisin tulla vapaaksi synnistä, jos en edes näe, mistä minun pitäisi puhdistaa itseni?

Syy tälle on, että olen tullut tyytyväiseksi tilanteeseeni. Sydämessäni ei enää ole sitä kaipuuta eikä hätää, että pääsisin eroon elämästä lihan himojen mukaan (1. Piet. 4:1-2), niin että voisin muuttua Jeesuksen kuvan kaltaiseksi. Minulla ei siis ole todellista vihaa syntiä kohtaan. Tämä on äärimmäisen vaarallista. Tulen tyytyväiseksi itseeni, kun en näe enää syntiä ylen määrin synnillisenä (Room.7:13).

Minun tulee tehdä tietoista työtä

Asia ei yleensä ole niin, että tietoisesti ajattelen, että "olen tyytyväinen itseeni eikä minussa ole mitään, mitä voisin puhdistaa." Asia on enemmänkin niin, että en huomaa, kun Henki puhuu minulle, enkä esimerkiksi näe, kun minulla olisi mahdollisuus nöyrtyä.

Jos olen tyytyväinen hengelliseen tilaani, kuinka voisin kehittyä? Enhän voi edistyä, jos en edes näe tarvetta sille. Minä en luonnostani ole täydellisen kärsivällinen, tai anteeksiantava jne. Mutta Jumalan armon avulla voin muuttua sellaiseksi. Voin saada jumalallista luontoa! Voin kuitenkin saada sitä vain, kun puhdistan itseni siitä, mikä nousee lihastani (2. Piet. 1:2-4). Minun täytyy siis tehdä tietoista työtä pelastukseni hyväksi (Fil. 2:12).

Minun tulee käyttää enemmän aikaa Raamatun lukemiseen, täyttääkseni itseni Jumalan sanalla, josta saan tarvitsemani aseet omiin tilanteisiini. Minun tulee myös muistaa ajatuselämässäni rukoilla itseni ja toisten puolesta, niin etten kulje turhanpäiväisissä ajatuksissani (Ef. 4:17). Voin auttaa toisia rukouksen kautta.

Aamulla luin tämän jakeen: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin kapinoidessanne teitte" Hepr. 3:15. Siis, kun kuulen Jumalan puheen, joka muistuttaa minua tekemään jotakin, minun tulee olla nopea tekemään se. Jos en kuuntele, tai jatkuvasti lykkään myöhemmäksi sen, mitä minun tulisi tehdä tai sanoa, Jumala ei enää muistuta minua, ja tulen kuuroksi Hengen äänelle. Minun täytyy joka aamu rukoilla, jotta todella saisin silmäni auki päivän tilanteille ja kiusauksille, jotta voisin saada voiton nopeasti. Minun täytyy myös rukoilla saadakseni vihan syntiä kohtaan, niin että Jumalan näyttäessä minulle lihaani, vihaan sitä ja olen nopea tekemään siitä lopun.