Kyyneleet kuivataan

Koulussa oli ollut pitkä päivä, ja reppu tuntui painavammalta kuin koskaan, kun nousin bussiin. Olin menettänyt äitini aiemmin samassa kuussa, ja tunnen itseni vähän yksinäiseksi yrittäessäni suoriutua koulutehtävistä, talosta huolehtimisesta ja isäni tukemisesta tänä vaikeana aikana. En nukkunut hyvin yöllä ja illalla minun pitäisi vielä tehdä läksyjä useita tunteja.

Pääni on niin täynnä kaikkea tätä, että en huomaa naista, joka tulee bussiin jälkeeni, ennen kuin eräs mies huutaa kuljettajalle: "Soita ambulanssi tällä naiselle!" Nostan katseeni ja huomaan nuoren naisen, suunnilleen ikäiseni, seisovan keskikäytävällä. Hänen kasvonsa ovat mustelmilla ja häntä on pahoinpidelty, ja hän on yltä päältä veressä kasvoistaan ja käsistään. Hän on selvästikin pahoinpitelyn uhri.

Hän yrittää peitellä päätään häpeillen, samalla kun kävelee kauemmas miehestä ja istuutuu viereeni. Hän ei sano mitään, mutta huomaan, että hänen ruumiinsa vavahtelee itkusta. Haluaisin niin mielelläni sanoa jotain auttaakseni, mutta istun vain avuttomana hänen vieressään. Minun käy niin häntä sääliksi, että sydäntäni särkee. Haluaisin niin mielelläni lähestyä häntä, mutta en tiennyt, mitä olisin tehnyt.

Ei tarvitse kuin avata sanomalehden nähdäkseen, että maailma on täynnä kärsimystä ja tuskaa.

Bussi pysähtyy ja kaksi poliisia astuu sisään. He tulevat luoksemme ja toinen heistä kysyy: "Soitammeko ambulanssin sinulle?". Nainen pudistaa päätään ja kieltäytyy nostamasta katsettaan. Poliisi kyykistyy hänen viereensä. "Voitko kuitenkin kertoa meille, mitä on tapahtunut, jotta voimme auttaa sinua?", hän kysyy ystävällisesti. Nainen nyyhkyttää ja ryntää poliisin ohi, juoksee ulos bussista ja jatkaa katua eteenpäin. Poliisit juoksevat hänen peräänsä ja bussi lähtee liikkeelle. Tiedän, että on hyvin epätodennäköistä, että näkisin häntä uudestaan.

Mitä minä voin tehdä asialle?

Yhtäkkiä on vaikea ajatella selkeästi. En voi edes kuvitella, mitä kaikkea hän on joutunut käymään läpi ja tulee luultavasti kärsimään läpi elämänsä. Vaikka olisin pystynyt auttamaan häntä, maailmassa on niin monia muita ihmisiä, jotka myös tarvitsevat apua. Ei tarvitse kuin avata sanomalehden nähdäkseen, että maailma on täynnä kärsimystä ja tuskaa. Tunnen itseni turhautuneeksi, kun ajattelen sitä, mitä niin monet ihmiset saavat kestää ja kärsiä. Mitä minä voin asialle tehdä?

Miten saan tarvittavan viisauden, niin että Jumala voi käyttää minua??

Kun pääni on pyörällä näistä ajatuksista, mieleeni muistuu jae Ilmestyskirjasta 21:4, jossa kuvataan uutta maata, joka on tuleva: "Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." 

Haluan olla mukana tässä työssä; tässä valtavassa palvelutehtävässä! Mutta miten saan tarvittavan viisauden, niin että Jumala voi käyttää minua? 2. Kor. 1:3-4:ssä on kirjoitettu: "…laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat." 

Koulutus vanhurskauden aseeksi

Tiedän, että tämä elämä on minulle koulutusta siihen, että opin olemaan avuksi ihmisille tulevassa ajassa. Kun seuraan uskollisesti Jeesusta, käyn samaa tietä, jota hän kävi ollessaan täällä maan päällä ja etsin Jumalaa ahdistuksissani ja koetuksissani, silloin hän pystyy käyttämään minua.

Kieltämällä synnin, joka nousee lihastani, kasvan Jumalan hyveissä. Jos annan Jumalan tehdä työ minussa, saan enemmän otetta rakkaudesta, ilosta, rauhasta, pitkämielisyydestä, lempeydestä, hyvyydestä, uskollisuudesta, nöyryydestä ja raittiudesta. (Gal. 5:22-23). Nämä ovat aseita, joita tarvitsen hädässä olevien auttamiseen. Sellaiset ihmiset, kuten se nainen bussissa, tarvitsevat myötätuntoa ja rakkautta.

Toiset saavat kokea Jumalan hyvyyttä minun kauttani. Voin jo nyt alkaa kohdella ihmisiä samoin kuin Jumalalla on tarkoitus tehdä uudessa maassa.

Vain luopumalla vanhasta mielenlaadusta, joka oli itsekäs ja palveli syntiä, voin alkaa palvella Jumalaa ja toteuttaa hänen tahtoaan elämässäni. (Ef. 4:20-24) Silloin toiset saavat kokea Jumalan hyvyyttä minun kauttani. Voin jo nyt alkaa kohdella ihmisiä samoin kuin Jumalalla on tarkoitus tehdä uudessa maassa.

Sydämeni palaa, kun ajattelen tätä, ja uudistan päätökseni siitä, että haluan saada mahdollisimman paljon irti jokaisesta Jumalan antamasta mahdollisuudesta pelastukseen. En voi lopettaa kärsimystä ja kurjuutta maailmasta, mutta voin jo nyt olla avuksi siellä, missä Jumala osoittaa minulle tarpeita. Minun tulee päästä eroon itselleni elämisestä, niin että Jumala voi osoittaa minulle tilanteita, joissa voin olla avuksi ja siunaukseksi.

Ihana palvelustehtävä

Ehkä tunnen esimerkiksi jonkun nuoren, jolla on nyt vaikeaa. Nuorten pitää saada kokea lämpöä ja aitoa rakkautta. Voinko minä antaa niitä? Voinko kohdata heidät hyvyydellä, lohduttaa ja auttaa heitä? Kun olen ollut uskollinen ja kuuliainen, Jumala voi käyttää minua vanhurskauden aseena. (Room. 6:13)

Kaikki nämä koetukset ja kokemukset opettavat minulle sitä, mitä minun tulee osata tulevassa ajassa.

Kun nyt ajattelen niitä tilanteita, jotka olivat minulle niin vaikeita, voin nähdä ne uusin silmin. Kaikki nämä koetukset ja kokemukset opettavat minulle sitä, mitä minun tulee osata tulevassa ajassa. Silloin en vain voi istua avuttomana katsomassa kun toiset klärsivät, koska olen ollut uskollinen ja käyttänyt ne mahdollisuudet, jotka Jumala lähettää minulle opiksi. Kun tunnen itseni yksinäiseksi ja ylikuormitetuksi, tai mitä muuta tahansa, voin rukoilla Jumalaa ja hän tulee antamaan minulle voiman voittaakseni ja saadakseni lisää hyveitä ja viisautta.

Bussi pysähtyy päätepysäkilleni, ja otan reppuni ja astun ulos. Tunnen päättäväisyyteni lisääntyneeen sen suhteen, että haluan elää tatä elämää niin, että Jumala voi käyttää minua tässä ihanassa palvelutehtävässä.