Kun sota syttyi taivaassa

"Taivaassa syttyi sota. Miikael ja hänen enkelinsä ryhtyivät sotaan lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme ja sen enkelit tekivät vastarintaa mutta eivät kestäneet, eikä niillä ollut enää sijaa taivaassa. Suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, koko maanpiirin eksyttäjä, heitettiin maan päälle, ja sen enkelit heitettiin sen kanssa." Ilm. 12:7-9.

Tapahtumien alku

Kauan sitten, ennen kuin maa luotiin, ei ollut ihmisiä. Olemassa oli ainoastaan loputon määrä enkeleitä, jotka palvelivat Jumalaa. Heidän joukossaan oli Lucifer, kerubi (enkeli, jolla on siivet), joka oli ”sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta ja täydellisen kaunis” (Hes. 28:12). Hänellä oli taivaassa tärkeä tehtävä, ja monet ihailivat häntä. Ajan mittaan hän alkoi ajatella, että voisi saada itselleenkin tätä kunniaa ja tulla jopa Jumalaa suuremmaksi (Jes. 14:13).

Nämä suuret ajatukset sydämessään Lucifer kokosi ympärilleen muita enkeleitä, jotka  myöskin halusivat itselleen kunniaa sen sijaan, että antaisivat kaiken kunnian Jumalalle (Ilm. 12:7). Myöhemmin Lucifer, (joka tänään tunnetaan Saatanana), alkoi eksyttää ihmisiä houkutellakseen heidät pois Jumalan luota omalle ylpeyden ja tuhon tielleen. Hänen ensimmäinen yrityksensä onnistui hyvin. Hän petti Aadamin ja Eevan vetoamalla näiden ylpeyteen ja toivoon siitä, että he voisivat myös tietää hyvän ja pahan niin kuin Jumala. Sitten Saatana otti tehtäväkseen olla ihmisten syyttäjä. Siitä päivästä lähtien, kun hän houkutteli Aadamia ja Eevaa aina siihen asti, kun Jeesus kuoli ristillä, Saatana vaelsi maan päällä syyttäen ihmisiä Jumalan valtaistuimen edessä. Vieläpä laki, jonka Jumala oli antanut ihmisille opastajaksi, antoi Saatanalle aiheen syytöksilleen, koska kukaan ei kyennyt pitämään koko lakia tekemättä syntiä (Job 1:7; Room. 3:20).

Jeesus ei kuitenkaan koskaan tehnyt syntiä ollessaan ihmisenä maan päällä. Ei ainuttakaan kertaa (1. Piet. 2:22; Hepr. 4:15)! Kuolemalla ei ollut mitään valtaa häneen, koska synnin palkka on kuolema, joka koskee ainoastaan niitä, jotka ovat tehneet syntiä (Room. 5:12; Room. 6:23). Jeesus vihki tien lihansa kautta Pyhän Hengen voimassa ja voitti synnin lihassa täydellisesti, kaikilta osin. Ristinkuolemallaan hän maksoi hinnan meidän puolestamme ja vihki meitä varten tien, jolla voimme seurata häntä. Hänen ylösnousemuksensa kuolleista oli todiste hänen ikuisesta voitostaan Saatanasta, synnistä ja kuolemasta. Jeesuksesta on nyt tullut niiden puolustaja, jotka haluavat seurata häntä samalla tiellä lihan läpi!

Sitten taivaassa syttyi sota

Jeesuksen suunnaton uhri, ja voitto Saatanasta saivat aikaan sen, ettei syyttäjällä enää ollut paikkaa taivaassa. Siellä syttyi sota. Miikael ja hänen enkelinsä taistelivat Saatanaa ja hänen kannattajiaan vastaan. Nyt ei enää ollut mitään syytä hajaannukseen taivaassa – se on päättynyt! Nyt Jumala saattoi heittää Saatanan ja kaikki hänen kannattajansa, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, alas maan päälle (Ilm. 12:7-9).

Tämä tapahtui kauan sitten, mutta sillä on edelleen suuri merkitys meille. Taistelu ylpeyden ja nöyryyden välillä on punainen lanka, joka on aina vallinnut ihmisten elämässä.

Saatana on edelleen aktiivinen, ja niin ovat myös kaikki enkelit, jotka heitettiin pois taivaasta. Ne ovat niitä, joita Raamattu kutsuu taivaan avaruuden pahoiksi henkiolennoiksi, ja niiden tehtävä on tuhota mahdollisimman monta elämää (Ef. 6:12; Joh. 10:10; 1. Piet. 5:8). Sen ne tekevät ainoan työkalunsa, ylpeyden, itsekkyyden ja itselleen elämisen, avulla. Me etsimme luonnostamme omia mielenkiinnon kohteitamme. Saatana on mestari käyttämään hyväkseen sitä, mikä kiehtoo meitä – heikkouttamme – vakuuttaakseen meitä siitä, että tulemme onnellisiksi, kunhan saamme sen, mitä haluamme. Hän yrittää myös vakuuttaa meitä siitä, että tekomme ovat oikeutettuja niin kauan kuin oikeus on puolellamme, vaikka teko sisältäisi sen, että haavoitamme ja tuhoamme toisia.

Niin kauan kuin maan päällä on ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa yli kaiken, Saatana ei voi saada täyttä voittoa. Niillä, jotka edelleen vastustavat Saatanaa, on mahtava ase, jota he voivat käyttää häntä vastaan. Saatana ja hänen henkivaltansa ovat täynnä ylpeyttä. Heillä ei ole mitään ymmärrystä nöyryydenarvosta!

 Nöyryyden voima

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli… Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti… Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” Fil. 2:5-9.

Jeesus alensi itsensä aina! Fil. 2:2-3:ssa on kirjoitettu selkeästi, kuinka hän eli elämänsä osoittaen laupeutta, rakkautta, eikä koskaan tehnyt mitään itsekkäästi tai vilpillisesti, vaan korotti toiset yläpuolelleen. Hän jätti jälkeensä esimerkin siitä, kuinka voimme käyttää ruumistamme elääksemme Jumalalle mieliksi.

Nöyrtyminen ei ole meille luonnollista, koska me kaikki olemme suuressa määrin itsekkyyden tahrimia. Raamatussa on kirjoitettu, että Jumala antaa meille armon ja korottaa meidät aikanaan, kun alennamme itsemme (1. Piet. 5:5-6). Jeesus osoitti, että me itse asiassa tulemme suuriksi, kun tietoisesti alennamme itsemme, tunnustamme syntimme ja rukoilemme Jumalalta apua. Hän tuli palvelijana ja tuli pelastajaksemme, jolla oli nimi yli kaikkien nimien. Hän osoitti, että Jumala palkitsee meidät runsaasti ja oikeudenmukaisesti, kun olemme uskollisia silloin, kun velvoitamme itsemme tottelemaan Jumalaa oman tahtomme kustannuksella. Tämä on äärimmäisen vaikuttavaa, koska itsensä alentaminen on täydellinen vatsakohta Saatanan ylpeydelle.

 Valitse voittava puoli!

Meillä on kaikki mahdollisuudet valita, kenen puolella seisomme tässä suuressa taistelussa Saatanan (ylpeyden) ja Jeesuksen (nöyryyden) välillä. Voimme käyttää ruumistamme joko Jumalan palvelemiseen tai Saatanan ja hänen henkivaltojensa palvelemiseen. Sen tähden meidän päivittäisillä päätöksillämme on merkitystä ikuisuutta ajatellen! Raamatussa on kirjoitettu, että Pyhä Henki ja liha ovat toisiaan vastaan (Gal. 5:17). Lihassamme asuvat himot, joita Saatana käyttää meitä kiusatakseen, haluavat, että eläisimme itsellemme (Jaak. 1:14). Ylpeydessään lihamme on sitä mieltä, että se tietää parhaiten, ja että Jumala valehtelee.

Henki toisaalta kehottaa meitä tekemään Jumalan tahdon – kieltämään omat himomme ja elämään hänelle. Hän vaikuttaa meissä sen, että luovumme omista itsekkäistä himoistamme ja sen sijaan uhraamme itsemme toisten siunaamiseksi. Hän johtaa meitä vastustamaan tunteitamme ja tekemään sitä, mikä on oikein. Hän tekee meissä työtä sen eteen, että antaisimme Jumalan vapauttaa meidät itsekkyydestä ja synnistä. Askel askeleelta tulemme silloin vapaiksi kaikesta meissä asuvasta ylpeydestä.

Olosuhteissamme tekemillämme valinnoilla, niin pienillä kuin suurilla ja vaikeilla, on valtavan suuri merkitys tässä suuressa taistelussa ylpeyden ja nöyryyden välillä. Jos jatkamme uskollisesti kulkemista tällä tiellä, meistä tulee esimerkkejä niille ihmisille, jotka vaeltavat samalla tiellä kuin Jeesus, nöyryyden tiellä. Kunpa monet valitsisivat sen tien tässä suuressa taistelussa!