Kuka täyttää tiskikoneen?

Elämä voi olla välillä hektistä, stressaavaa ja vaikeaa. Mutta se, kuinka käytän vapaat hetket päivän mittaan, voi ratkaista, kuinka reagoin tilanteissa.

«Aivan liian kiire»

Kun mieheni tulee kotiin päivän päätteeksi, hän kysyy minulta, olenko lukenut raamatunjakeen ja artikkelin, jonka hän lähetti minulle aamupäivällä.

"Oi, en", sanon. "Olin liian kiireinen."

JOlen matkalla ulos; minun pitää mennä yliopistolle tänä iltana, kasaan kirjoja reppuuni ja kirjoitan lappuja lapsille, kenen pitää täyttää tiskikone. Mieheni tulee sisään; hänellä oli pitkä päivä matkoineen, asiakaskäynteineen ja turvallisuusohjeiden kirjoittamisineen. Hän ehtii juuri ja juuri syödä päivällisen ennen kuin hänen täytyy taas mennä. Me olemme kaksi kiireistä ihmistä, se on selvää.

Ärsyttävä tiskikone

Mutta myöhemmin illalla, kun tulen kotiin, mitä löydänkään? Ketään ei ole kotona, kukaan ei ole täyttänyt tiskikonetta ja teepussit ovat lopussa. Potkaisen kengät jalasta, lasken repun lattialle ja heittäydyn TV:n eteen. Mutta en pysty keskittymään komediaan. Jokin ärsyttää minua. Se johtuu tiskikoneesta. Kukaan ei ole käynnistänyt sitä. Miksi minun täytyy tehdä se?

Vaihdan kanavaa löytääkseni jotain, mikä lievittäisi minun itsesääliäni. Löydän historiallisen draaman; ihanaa. Mutta ei, se ei auta. Suljen TV:n ja tarkastan puhelimestani Facebook-päivitykset, sähköposti- ja WhatsApp-viestit ja uppoudun vilkkaaseen sosiaaliseen mediaan puoleksi tunniksi, ennen kuin menen keittiöön laittamaan joitain paahtoleipiä. Silloin näen taas tiskikoneen, ja yllätyn siitä, että olen edelleen ärsyyntynyt vielä tunnin kuluttua, kun huomasin asian. Niin pikkuasiasta! Alan esittää puolusteluja, että se johtuu väsymyksestä. On jotain, mikä ei ole kunnossa, ja tiedän sen. Jokin itsessäni ei ole kunnossa, ja tiskikone nostaa sen vain pintaan.

Tarve Jumalan sanalle

Tunnen nälän tunteen; se ei ollut teen ja paahtoleivän nälkää, vaan tarve saada ote Jumalan sanasta, jotta saisin puhdistettua ajatukseni ja henkeni. Tarvitsen miekan leikatakseni itsesäälin pois ja saadakseni taivaallisia ajatuksia tilalle, jotta voin iloita.

Silloin muistan artikkelin, jonka mieheni oli lähettänyt minulle aikaisemmin päivällä. Sen, jota olin liian kiireinen lukemaan. Otan puhelimeni esille ja selaan taaksepäin viestejä. Tässä ote artikkelista:

"Emme ymmärrä kaikkea, mikä meitä kohtaa elämässä, mutta se meidän tulee ymmärtää ja iloita myös siitä, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksemme, kun rakastamme Jumalaa, (Room. 8:28), ja että Jumala on uskollinen, hän ei salli meitä kiusattavan yli voimiemme. (1. Kor. 10:13) Me tiedämme myös, että kaikki, mitä kohtaamme tiellämme, on Jumalan viisautta, salattua, jonka Jumala on jo ennen maailmanaikoja määrännyt meidän kirkkaudeksemme. (1. Kor. 2:7)

Jeesuksen seuraajina meille on taattu sisäinen rauha ja ilo, joita kukaan tai mikään ei voi horjuttaa." 

Apu jota tarvitsen.

Olinko todella ollut liian kiireinen lukemaan yhden raamatunjakeen? Liian kiireinen lukemaan rohkaisevaa artikkelia? Minulla oli ollut aikaa kuunnella radiota, kun söin aamiaista. Minulla oli ollut vähän aikaa päivittää tiliäni kuvilla leivästä, jonka paistoin ja orapihlajasta, joka oli alkanut kukkia aikaisin. Niin, tykkään käyttää sosiaalisia medioita ja olen käyttänyt niitä tehokkaasti yhteyden pitämiseen ystävien ja perheen kesken. Mutta jos olisin lukenut sanat, jotka mieheni lähetti aikaisemmin päivällä, sen sijaan, että kirjoitin korusanaisia kommentteja sivuilleni, olisin voinut aseistautua taistelemaan valittavia ajatuksia vastaan, jotka ottivat äkisti otteen minusta.

Henkeni kaipaa rauhaa ja iloa, mitä "kukaan tai mikään ei pysty horjuttamaan". Mutta en voi saavuttaa sitä minimisatsauksella. Jumala on antanut minulle lupaukset sanassaan siitä, että voin saada osaa jumalallisesta luonnosta kaikissa olosuhteissa, missä olen (2. Piet. 1:2-4), ja minun tulee innostaa itseäni, niin että voin nähdä ne hetket, jolloin minulla on mahdollisuus todella tehdä se. Voin itse valita, mihin käytän vapaat hetkeni.

Mahdollisuuksien käyttäminen

Näissä ajatuksissa menen takaisin tiskikoneen luo. Sen sijaan, että valittaisin ja tulisin katkeraksi siitä, että "minun pitää tehdä se", voin laittaa tiskikoneen päälle, kiitollisena siitä, että minulla on tiskikone. Voin olla kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus käydä töissä ja opiskella, ja voin olla kiitollinen kahdesta pojastamme, jotka uskovat evankeliumiin. Mutta kaikista eniten voin olla kiitollinen siitä, että ole saanut mahdoillisuuden nähdä pienen osan luonnostani, mikä usein on salassa minulta. Voin saada otteen Jumalan sanasta ja seurata Kristusta. Voin saada voiton ajatuselämästäni, eli sellaisista ajatuksista kuin "miksi aina minun pitää?" Silloin taakka poistuu yltäni, ja saan levon, mitä ei voi häiritä.

Mitä enemmän kaipaan elämää, mikä on vapaa happamasta luonnostani, sitä enemmän tunnen tarvetta etsiä Jumalan sanaa. Siitä tulee juomani ja ruokani: Siitä tulee niin tärkeää elämälleni, että en selviä päivästä ilman sitä!