Kuinka voitat masennuksen elämässäsi

Me ihmiset masennumme helposti. Kun on langennut syntiin uudelleen ja uudelleen, voi täydellisen puhtaan elämän saavuttaminen vaikuttaa mahdottomalta. Mutta Jumalan ajatus ei ole se, että me lannistuisimme. Se on todellakin aivan päin vastoin!

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa: "Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen." Hebr. 10:23. Ja 2. Kor. 4:13 ja 16 Paavali sanoo: "Koska meillä on sama uskon Henki, niin kuin on kirjoitettu: ‘Minä uskon ja siksi puhun', niin mekin uskomme ja sen tähden puhumme…Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä."

Toivo, jota emme vielä näe

Meidän tulee pitää lujasti kiinni toivomme tunnustuksesta. Ja evankeliumin toivo on täydellinen voitto ja juoksumme lopuun saattaminen. Se tarkoittaa läpikotaisin pyhäksi, puhtaaksi ja hyväksi tulemista; viisaudessa ja kaikissa hyveissä kasvamista täyteen miehuuteen, niin että olemme valmiit ylöstempaamiseen, kun Jeesus tulee. Se on toivomme, jos uskomme evankeliumiin.

Emme toivo sitä, minkä näemme. Emme myöskää toivo sitä, mikä meillä jo on. Se olisi tarkoituksetonta. Me toivomme sitä, mitä emme näe, sitä mitä emme ole saavuttaneet, sitä mikä on kaukana. Olemme varmoja, että se, mitä toivomme, varmasti tapahtuu, evankeliumin lupausten ja totuuksien perusteella ja sen perusteella, että me täytämme ehdot. Tämä meidän tulee tunnustaa: tämän päämäärän minä tulen saavuttamaan. Ja siitä pidämme lujasti kiinni.

Olemme varmoja, että se, mitä toivomme, varmasti tapahtuu!

Jos sitten lankeamme syntiin, joka on hyvin tavallista, erityisesti alussa, silloin nousemme jälleen ja tunnustamme toivomme. Silloin emme yritä selitellä syntiämme, vaan sanomme: "Niin, nyt olen tehnyt syntiä, mutta se ei haittaa. Evankeliumin toivo on totta, ja haluan käydä tietä eteenpäin ja maksaa hinnan. Aivan varmasti tulen saavuttamaan päämäärän!"

"Niin, mutta nyt lankesit", sanoo vastustaja, "ja ei ole kauan siitä, kun lankesit edellisen kerran."

"Se ei haittaa!", sanot, "Evankeliumi on totta!"

Taipumus menettää toivo

Ymmärrämme, että jos seuraamme inhimillisia taipumuksiamme, niin me menetämme rohkeuden, kun olemme langenneet. Silloin olemme tehneet mahalaskun, ja inhimillisen laskutavan mukaan olemme silloin masentuneita. Mutta tämä suhtautuminen on aivan väärä! Aivan väärä! Jumalan lupaukset ovat edelleen tosia, vaikka olen langennut. Jumalan sana on edelleen totta. Jumala tiesi millaisia ihmisiä me olimme, kun hän kutsui meidät. Sen hän varmasti tiesi. Hän tiesi, että me menetämme helposti rohkeutemme ja uskon. Sen hän varsin hyvin tiesi. Mutta hän tiesi myös, että hän pystyi voimakkaasti vahvistamaan meitä uskossa! Ja Jumalan sana ja Jumala itse on ottanut laskuissaan huomioon heikkoutemme, kun hän kutsui meitä.

Vaikka tilanne inhimillisesti katsoen näyttää siltä, että en saavuta päämäärää, niin minun tulee kuitenkin pitää kiinni Jumalan totisesta sanasta. Ja siten tulen saavuttamaan päämäärän!

Jumalan lupaukset ovat edelleen tosia, vaikka olen langennut.

Juuri siksi tämä kehotus on annettu, että pitäisimme lujasti kiinni toivon tunnustuksesta. Kehotusta ei ole annettu turhan takia: sitä ei ole annettu perusteettomasti. Mitä olikaan kirjoitettu, mihin meitä kehotettiin? Pitäkäämme horjumatta kiinni toivon tunnustuksesta! Meidän ei tule hetkeksikään luopua toivomme tunnustuksesta!

Eikö hän ole valinnut sitä, mikä on alhaista, hyljeksittyä, kurjaa, hulluutta, sitä mikä ei mitään ole ja syntisiä kaikessa heidän mielettömuudessään? Eikö hän valinnut sellaisia ihmisiä? Eikö niin ole kirjoitettu selvin sanoin? Jumala ei olisi valinnut sellaisia ihmisiä – sellaisia kurjia raukkoja – ellei hän pystyisi tekemään tätä valtavaa työtä. Se olisi ollut hulluutta.

Jumala on uskollinen

Tässä on kyse kahdesta asiasta: Ensimmäinen on, että on elintärkeää saada elävä usko, elävä usko siihen että Jumala voi tehdä ihmeellisimmän asian sellaisessa kurjassa ihmisessä, kuin minä. Ja kun olen saanut sen toivon ja sen uskon, silloin on elintärkeää, että se ei taas haihdu, ei edes vähän, vaikka tekisin fiaskon.

Kaaduinpa tai seisoin niin pidän järkähtämättä kiinni tunnustuksesta.

Jos joku puhuu niin kuin olisi saavuttanut sen, tai ihmiset saavat sen käsityksen, että hänessä olisi tapahtunut valtavia asioita, ja henkilö edelleen lankeaa yhteen tai toiseen syntiin lukuisia kertoja, silloin hän on käyttäytynyt huonosti. Mutta jos menettää rohkeuden, kun on langennut syntiin, silloin se on myös väärin. Meidän täytyy pysyä rohkeina, ja toivon tunnustuksen tulee tulla aivan itsestään. Meidän tulee pitää lujasti kiinni siitä, ilman taukoa. Kaaduinpa tai seisoin niin pidän horjumatta kiinni tunnustuksesta. En tunnusta, että minun laitani on erityisen hyvin, vaan tunustan, että minulla on toivo, että minun käy todella hyvin. Se on täydellinen, oikea, raamatullinen suhtautuminen; terve ja hyvä suhtautuminen.

Ylipäätään tulee ottaa Jumalan sana niin kuin se on kirjoitettu eikä muuttaa mitään siitä. Tulee pitää horjumatta kiinni toivomme tunnustuksesta, koska hän, joka on kutsunut meidät, on uskollinen. Hän on uskollinen; hän tulee täyttämään sen työn! Ja vaikka kestää pitkään saada riittävästi lastia laivaan, niin hänellä on kaikki hallinnassaan. Hän tulee järjestämään niin, että hän saa aikaa viedä työn päätökseen. Ylistetty ja kiitetty olkoon Jumala!

Tämä artikkeli perustuu Elias Aslaksenin puheeseen.

© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag | brunstad.org