Kuinka on minun kohdallani?
Eräs kansainvälisessä sanomalehdessä ollut kirje toimittajalle, sai minut kiinnostumaan. Kirjoittaja otti esille erittäin ajankohtaisen aiheen tämän päivän yhteiskuntakeskustelussa: kritiikin potiitikkojamme kohtaan ja kritiikin yleisemminkin yhteiskunnassamme.
Eräs kansainvälisessä sanomalehdessä ollut lukijan kirje toimittajalle, sai minut kiinnostumaan. Kirjoittaja otti esille erittäin ajankohtaisen aiheen tämän päivän yhteiskuntakeskustelussa: kritiikin potiitikkojamme kohtaan ja kritiikin yleisemminkin yhteiskunnassamme. Artikkelin sävy oli kysyvä, kuinka on minun laitani? Teenkö itse sitä, mistä toisia arvostelen?
Artikkeli sai minut ajattelemaan omaa elämääni ja sitä, kuinka helppoa on esittää kriittisiä ajatuksia ja huomioita siitä, kuinka ympärilläni olevat ihmiset tekevät valintojaan ja miten he toimivat. Tämä taipumus on juurtunut minuun niin syvälle, ettei päivääkään kulu ilman, että sellaiset ajatukset ja kiusaukset nousevat pintaan päivittäisessä elämässä.
Raamatussa apostoli Paavali kirjoittaa Timoteukselle, nuorelle, innokkaalle miehelle, joka halusi palvella Jumalaa kokosydämisesti, että hänen tulisi valvoa itseään ja opetustaan ja olla siinä kestävä. Jos hän tekisi sen, hän pelastaisi sekä itsensä että ne, jotka häntä kuulevat (. Tim.4:16). Olen usein ajatellut tätä pientä jaetta, mutta nyt se tuli yhtäkkiä ajankohtaiseksi!
Tämänhän täytyy tarkoittaa sitä, että sekä Paavali että Timoteus tunsivat tämän inhimillisen taipumuksen tuomita ja arvostella toisia. Ja juuri siksi Paavali näki tässä valtavan mahdollisuuden kiinnittää huomion siihen, mitä hän itse ja Timoteus saattoivat tehdä, nimittäin omassa elämässään, omissa ajatuksissaan ja omissa valinnoissaan! Niin että ne olisivat sopusoinnussa Jumalan sanan ja Jumalan tahdon kanssa.
Paavali näki tässä valtavan mahdollisuuden kiinnittää huomion siihen, mitä hän itse ja Timoteus saattoivat tehdä, nimittäin omassa elämässään, omissa ajatuksissaan ja omissa valinnoissaan!
Tämä pieni kirjoitus sai minut ajattelemaan Paavalia ja Timoteusta, jotka melkein kaksituhatta vuotta sitten kokivat samoja kiusauksia, joita me koemme tänään. Kiusauksia arvostella ja osoittaa sormella, eikä vähiten sellaisia ihmisiä, jotka kantavat vastuuta asioista, joista meillä itsellämme on valtavan vähän tietoa tai näkemystä. Ajatella, kuinka tehokasta ja rakentavaa olisi, jos kaikki se negatiivinen energia, joka käytetään toisten ihmisten kritisoimiseen ja tuomitsemiseen, voitaisiin käyttää positiivisesti ja tehokkaasti! Tehdä jotain hyvää, sanoa jotain hyvää, rohkaista, vahvistaa, rukoilla toisten puolesta.
Onko se mahdollista, voit kysyä. Minä olen vain ihminen, en kai minä voi elää niin? Jos olisit kysynyt Paavalilta tätä, uskon, että olisit saanut saman haasteen kuin Timoteus sai. Valvoa itseään ja opetustaan. Valvoa itseään ja Jumalan sanaa! Rukoilla Jumalaa, jotta voisi voittaa kaikki omat inhimilliset taipumukset ja negatiiviset ajatukset. Paavali uskoi ja koki, että Jumalan sana oli elävää ja sillä oli voima mullistaa hänen elämänsä ja ajatustapansa, niin että se uudistuisi täysin. Siten hän saattoi elää sopusoinnussa Jumalan ja hänen sanansa kanssa, niin hän saattoi joka päivä tehdä työtä itsensä kanssa ja löytää uusia alueita, missä kehittyä enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Nämä mahdollisuudet myös minulla on tänään! Tartunko tilaisuuteen?
Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.