Kristuksen morsian

Kuka pystyi tyydyttämään Jeesuksen sydämen?

Jeesus ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen. Ennen kuin hän tuli maailmaamme, hän leikki aina Jumalan kasvojen edessä, ja hänen halunsa oli ihmisten lapsiin. Varmaankin tuolla puolen iankaikkisuudessa oli enkelien suunnattomia joukkoja ja paljon muuta ihanaa, joista meillä täällä ei voi olla aavistustakaan, mutta mikään niistä ei voinut tyydyttää Jeesuksen sydäntä. Hänen halunsa oli ihmisten lapsiin (Fil. 2:5-7; Sananl. 8:22-31).

Kun Jumala oli luonut kaiken ja havainnut sen sangen hyväksi, hän muovasi ensimmäisen ihmisen, Aadamin, jonka hän asetti Eedenin puutarhaan, vartioimaan sitä. Voisi luulla, että Aadam olisi tuntenut olonsa hyvin tyytyväiseksi siellä, mutta niin ei ollut, ja Jumala ymmärsi sen paremmin kuin Aadam itse. Sen tähden Herra Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” 1. Moos. 2:18. ”Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: 'Tämä on vihdoinkin luu minun luustani ja liha minun lihastani.’” j. 21-23 (norjalainen käännös).

Aadam oli tuntenut tämän puutteen pitkään, siksi hän puhkeaa sanomaan: ”Tämä on vihdoinkin luu minun…”

Kristuksen morsian: rakastettu ja uskollinen

Juuri näin on myös toisen Aadamin, Kristuksen, laita; hän kaipaa kalliisti ostettua morsiantaan. Hänet täytyy valita ihmisten joukosta. Voittaakseen morsiamen itselleen Kristus jätti taivaallisen kirkkautensa ja tuli maan päälle, missä hänen rakastettunsa oli. Se ei kuitenkaan riittänyt, että hän tuli tänne alas; hänen piti vieläpä ottaa itselleen liha ja veri ja tulla meidän kaltaiseksemme valmistaakseen meille tien esiripun, se on hänen lihansa, kautta; tien, jolla hänen morsiamensa vaeltaisi voidakseen tulla hänen luokseen katoavaisuudesta katoamattomaan ja ikuiseen (Hepr. 2:14; Hepr. 10:19-20).

Kristus osoitti uskollisuutta vaeltaessaan täällä maan päällä, ja nyt hän haluaa morsiamen olevan yhtä uskollinen oman lihansa päivinä. Sillä tavoin tulemme yhdeksi lihaksi Kristuksen kanssa. "Tämä salaisuus on suuri, minä ajattelen Kristusta ja seurakuntaa. Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Ei pelkästään saada jotakin Kristuksen Hengestä, vaan että Henki johtaa siihen, että ruumis tulee eläväksi ja Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Ykseys lihassa (Ef. 5:30-32; Room. 12:1).

Osallisuus jumalallisesta luonnosta

Olemme syntyneet ylhäältä, katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja ikuisesti pysyvän sanan kautta. Meidät ravitaan, ja me kasvamme saman sanan kautta. Aluksi olemme lapsia, sitten kasvamme puhtaiksi neitsyiksi Kristukselle. Tämä puhdas neitsyt on Kristukselle sama kuin Eeva oli Aadamille. Kristuksen ja morsiamen suhde vain on taivaallinen, kun taas ensimmäiset esivanhempamme olivat maallisia.

Nuoria naisia on ilman määrää, so. sellaisia, jotka eivät ole kasvaneet kypsään ikään, mutta ketään heistä ei Kristus voi kosia. Kristuksen morsian on kypsä nainen, jonka luonnosta jumalallinen rakkaus tulee esiin. Hän on rakkaudesta sairas. "Vahvista minua rypälekakuilla ja virvoita minua omenilla", hän lausuu (Laul.l. 2:5).

Morsian ei ajattele häälahjoja eikä juhlaruokia. Ajatus ja huolenpito omasta itsestä on poissa. Vain ylkä! "Omaa viinitarhaani en ole vartioinut, mutta kerro minulle kuitenkin, sinä, jota sieluni rakastaa: Missä sinä vartioit laumaasi? Missä annat sen levätä keskipäivällä?" Laul.l. 1:6-7. Hän ei avaudu kenelle hyvänsä, hän on lukittu lähde ja suljettu puutarha (Laul.l. 4:12). Hän kärsii mieluummin lihassa kuin ilmaisee salaisuuksiaan muille kuin yljälle. Hän on sitä, mitä on: Kaiken sen ihanne, mitä sellainen ihminen voi saavuttaa, joka Jumalan armosta tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta.