Kristinusko arkipäivässä

Jeesus tarjosi meille avaimen "käytännön kristillisyyteen", kun hän sanoi: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23.

Voidaan esittää kysymys: Mitä kristinusko on käytännössä? Minulle käytännön kristillisyys on sitä, että se auttaa minua avioliitossa, perheeni parissa ja työssäni. Toisin sanoen: se auttaa minua arkipäivässäni.

Sydämen kaipaus

Vaikka kasvoin hyvässä perheessä, se ei ollut kristitty koti. Minulla oli kahdeksan sisarusta ja perheessä oli paljon toimintaa ja hauskanpitoa, mutta jokin puuttui. Jo varhaisella iällä aloin kaivata elämää tai tarkoitusta elämälleni.

Jonkin ajan kuluttua heräsin huomaamaan, että halusin olla vain aito ja vilpitön ja ennen kaikkea hyvä, mutta en tiennyt, kuinka se olisi mahdollista. Silloin löysin Jeesuksen, ja hän tuli sydämeeni tuoden toivon ja uskon. Kuulin hänen puhuvan sydämessäni, että jos olisin halukas oppimaan, silloin hän opettaisi, kuinka voisin elää sitä rikasta elämää, joka minua viehätti.

Kun annoin itseni kokonaan Jeesukselle, koin, että sain armon ja vallan vastustaa kaikkia niitä himoja, jotka olivat vahingoittaneet minua aikaisemmin. "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa." Tiit. 2:11-12.

Jumalan sana käytännössä

Tuntui hullulta, että Jumalan sana pystyi koskemaan kaikkia osa-alueita elämässäni, mutta se alkoi todella vaikuttaa ajatuksiini, sanoihini ja tekoihini. Minulle kävi selväksi, että eivät kaikki ajatukset, jotka päässäni liikkuivat, olleet sitä, mitä todella halusin, mihin uskoin tai mistä olin yhtä mieltä. Jeesus alkoi opettaa minua, että ottaisin nämä ajatukset vangiksi ja heittäisin ne pois. "..sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät, ja jokaisen varustuksen, joka nousee Jumalan tuntemista vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2. Kor. 10:4-5.

Lue se, mitä Jeesus sanoi Matt. 7:15-20: ssa, ja erityisesti jae 20: "Hedelmistä te siis tunnette heidät." Nämä jakeet saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että minun tuli liittää uskooni tekoja. Esimerkiksi joskus huomasin, että sanani olivat loukanneet niitä ihmisiä, joita rakastin. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta." Ef. 5:25. Kuvittele, jos jokaisella miehellä olisi tämä henkilökohtaisena päämääränään avioliitossa, kuinka paljon avioeroja silloin olisi?

Paavali kirjoitti myös Kol. 3:19: ssä: "Miehet, rakastakaa vaimoanne älkääkä olko häntä kohtaan katkeria." Voit kysyä itseltäsi, kuinka ylipäätään on mahdollista tulla kiusatuksi katkeruuteen sellaista ihmistä kohtaan, jota rakastaa yli kaiken? Totuus on se, että elämässä tulee erilaisia tilanteita, jopa kaikkein harmoonisimmissa avioliitoissa, jolloin tulemme kiusatuksi katkeruuteen. Vaimo, jonka Jumala minulle antoi, on täydellinen minulle, joten vika ei ole hänessä; se on pelkästään minussa. Ongelma ei ole kaikissa niissä pienissä asioissa, joita vaimoni tekee ja jotka ärsyttävät minua; ongelma on se, että minä voin ärsyyntyä!

Kiellän itseni ja otan ristini

Tähän Jeesuksella on minulle todellinen, käytännöllinen apu! Hän kutsuu minua opetuslapsekseen, mikä tarkoittaa sitä, että opin elämään niin kuin hän eli: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen." Luuk. 9:23-24. Katkeruus ja viha, joihin tulen kiusatuksi, ovat omaa tahtoani tai omaa elämääni. On mahdotonta vihastua, kun otan ristini ja kiellän oman tahtoni.

Yksi voimakkaimmista Jumalan sanoista, joita koskaan olen lukenut, on 1. Tim. 4:16: ssa: "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua." Tässä Paavali ei kirjoita syntien anteeksi saamisesta, vaan hän kirjoittaa synnin vallasta vapaaksi tulemisesta; siitä, mikä jäi jäljelle luontooni, kun sain syntini anteeksi. Itseni valvominen tarkoittaa sitä, että pystyn tunnustamaan, että oma tahtoni, tai oma elämäni, niin kuin Jeesus sitä kutsui, on aktiivinen eri tilanteissa kotona tai työpaikalla, niin että rukoilen apua häneltä, joka on paras auttaja.

"…eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä  meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." Hepr. 4:15-16.

Se toimii!

Tämä on todella toiminut elämässäni. Huomasin, että siinä, mitä sanoin tai tein kanssakäymisessä vaimoni tai muiden kanssa, oli paljon kärsimättömyyttä tai kovuutta tai vaatimusta. Olin todella pahoillani siitä, mitä sanoin tai tavasta, millä sen tein, mutta minulle oli lähes mahdotonta sanoa: "Olen pahoillani, voitko antaa minulle anteeksi?" Kieleni ei vain meinannut toimia; huuleni pysyivät tiukasti kiinni. Ylpeyteni ja egoni olivat liian suuria. Mutta ei Jeesukselle, kiitetty olkoon hänen nimensä! Jumalan suuren armon kautta löysin tien "armon valtaistuimelle", missä Jeesus antoi minulle apua hädän hetkellä, ja sain voimaa otta ristini, nöyrtyä ja sanoa: "Olen pahoillani, voitko antaa minulle anteeksi?" Ensimmäinen kerta oli valtavan kivulias ja todella vaikea, mutta tuloksena oli rauha ja siunaus. Jumala on myös antanut minulle suuremman tietoisuuden nähdä tarpeeni ja puutteni ennen lankeamista, ja nyt Jeesuksen Kristuksen armosta koen eläväni voittoisaa elämää!

Niin, oikea kristinusko on todella niin yksinkertaista, ja mikä vielä parempaa: Se toimii!