Koti – turvapaikka
Odottaessaan lapsiaan saapuvaksi koulusta kotiin, eräs äiti mietiskelee tehtäväänsä ja sitä, kuinka voi vaikuttaa kodin ilmapiiriin.
On iltapäivä. Kello on 14:00. Talossa on rauhallista ja hiljaista. Istun keittiönpöydän ääressä kahvilla ja nautin viimeisistä rauhallisista minuuteista.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua koululaiset tulevat ryminällä ulko-ovesta sisään ja talo on taas täynnä meteliä ja touhua.
Tiedän, mitä on odotettavissa. Jotkut lapsista haluavat kertoa minulle päivästään ja puhuvat yhtäaikaa. Toiset haluavat näyttää, mitä ovat tehneet koulussa. Yksi menee kaikessa hiljaisuudessaan pelaamaan tietokoneelle lempipeliään. Todennäköisesti tulee riitoja ja kyyneleitä – ja tietysti kaikilla on nälkä!
Valmistellessani ruokaa, ajattelen tehtävääni äitinä. Tunnen painetta sen suhteen, että pystyisin vastaamaan kaikkien tarpeisiin ja ymmärrän, etten pysty siihen omassa voimassani. Tarvitsen apua Jumalalta. Sen avun löydän Hänen Sanastaan.
Miten olen käyttänyt aikani päivän kuluessa? Olenko antanut ajatuksieni risteillä vapaasti? Olenko vain ajatellut itseäni ja mitä haluan saada tehdyksi tänään? Ehkä olen vieläpä verrannut perhettäni, kotiani ja tilannettani toisiin? Vai olenko päinvastoin tunnustanut tarvitsevani Jumalan apua päästäkseni vapaaksi näistä itsekeskeisistä ja itsekkäistä ajatuksista oppiakseni palvelemaan toisia totuudessa ja ilolla ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia? Olenko käyttänyt aikani rukoillakseni lasteni puolesta, että he voisivat vastustaa kielteisiä vaikutuksia, joita he kohtaavat koulussa? Olenko rakentanut itseäni uskossa päivän aikana, niin että lasten tullessa kotiin, he voivat tuntea kodin olevan turvapaikka täynnä hyvyyttä, toivoa ja rakkautta?
Sananlaskujen luvussa 31, jakeessa 27 kerrotaan hyvästä vaimosta: ”Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.”
Näen tämän valtavan Jumalan antaman tehtävän. Minun ei pidä suhtautua siihen kevytmielisesti. Jos syön laiskan leipää, minulla ei ole antaa ravintoa lapsilleni tai niille, joiden kanssa olen tekemisissä. Se on vahingollista heille ja tuleville sukupolville. Jos sitä vastoin pysyn lähellä Jumalaa ja täytän itseni Hänen Sanallaan, Hän on antava minulle voimaa voittaakseni itsekkyyteni, ja voin siunata lapsiani. Kodistani voi tulla keidas keskelle erämaata!
Niinpä voin odottaa iltapäivää, kun kello lyö 14:20, sillä sydämessäni on toivo ja olen varustautunut Jumalan Sanalla. Siksi elämän ilo, onni ja voitto voivat kaikua kodissani!
Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.