Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää, että kyselen: "Miksi minä?"

Rakas edesmennyt vaimoni, Anita, peri harvinaisen sidekudossairauden, joihin sekä hänen isoäitinsä, äitinsä, tädit, setä ja siskot olivat kuolleet nuorena, noin 34-46-vuotiaina. Kun Anita oli 26-vuotias, myös hänellä todettiin tämä sairaus. Taudin vakavuus lihas- ja luusärkyjen lisäksi oli siinä, että ruumiin verisuonet laajenevat ja lopuksi halkeavat, jos niitä ei leikata ajoissa.

Aika, jolloin hän sai tietää, että myös hän oli perinyt tämän vakavan sairauden, oli rankkaa ja vaativaa. Anita sai kutsun yliopistolliseen sairaalaan lähempiä tutkimuksia varten, ja siellä todettiin aortta laajentuneeksi, ja hänet piti leikata nopeasti. Vain neljä viikkoa myöhemmin hänet leikattiin. Osa suonta vaihdettiin ja hänen sydämeensä asetettiin keinoläppä. Ensimmäisten viikkojen aikana ennen leikkausta hänellä oli jonkin verran raskaita ajatuksia, ja hänen mielentilansa vaihteli, mikä on normaalireaktio ihmiselle, joka on saanut tällaisen tiedon.

Anitalta itseltään

Tässä lainaus kirjoituksesta, jonka Anita laati juuri ennen leikkausta: ”Olimme varanneet vuoristosta paikan viettääksemme pääsiäislomaa useiden ystävien kanssa, ja tämän halusimme tehdä, vaikka olin saanut diagnoosin ja joutuisin pian leikkaukseen… Mielentilani oli edelleen häilyvä onnesta surullisuuteen ja ilosta ärtyneisiin sanoihin ja olemukseen, josta en itsessäni lainkaan pitänyt.”

Eräänä iltana vuorilla Anita sanoi: ”Svein, voit mennä saunaan yhdessä  miesväen kanssa, niin minä menen nukkumaan kerätäkseni voimia huomista varten. ” Lainaus Anitan tekstistä: ”Kun olin mennyt makuulle, minulle tuli niin selväksi, että minun on muutettava koko suhtautumistapani ollakseni sellainen äiti, jonka lapset muistaisivat, jos kuolisin, niin kuin uskoin, ja olisin sellainen vaimo kuin Svein ansaitsi. En halunnut, että kellään heistä olisi ikäviä muistoja lähtöni jälkeen. Ristin käteni ja rukoilin Jumalaa voimakkaammin kuin koskaan, että hän poistaisi kaikki tuhoavat ajatukseni ja kielteisen olemukseni, jotta voisin elää esimerkillisesti keskellä vaikeita olosuhteitani. Jotain selittämätöntä tapahtui. Täytyin rauhalla ja ilolla ja uskolla, että tämä menee hyvin ja nukahdin tuona iltana rauhallisesti.”

Anita käytti tietoisesti rukouksen voimaa ja valtaa tullakseen lepoon, ja saadakseen raskaat ajatukset, tulevaisuuden murehtimisen jne. jalkojensa alle. Tämän päivän jälkeen hän eli korotettua elämää.

Seuraavat vuodet, siitä kun hän oli 26 siihen asti, kun hän täytti 50, olivat täynnä vakavia ja vaikeita leikkauksia. Koko tänä aikana hän varjeltui katkeruudelta ja muilta tuhoavilta voimilta. Rukous oli päivittäinen ase rauhassa ja levossa pysymiseen. Hän oli sovitettu elämänkohtaloonsa, täynnä kiitollisuutta, rauhaa ja iloa, ja jokainen päivä oli hänelle lahja Jumalalta.

Uusi lainaus Anitalta: ”Katkeruus pyrkii herkästi nostamaan päätään. Sellaiset ajatukset vain tulevat. Sana `miksi` on vaarallinen sana päästää ajatuksiinsa. Siitä ei koskaan synny mitään hyvää, että viivyn sellaisissa ajatuksissa, että miksi juuri minä sain tämän kohtalon.”

”Kiitos uskoni, minulla on Jumala, jolta voin pyytää voimaa ja vahvistusta. Ilman Jumalaa olisi onnellinen elämä tämän sairauden kanssa ollut paljon vaikeampaa. Pystyn uskomaan, että kuolinpäiväni on määrätty. Minun tulee siksi elää ne päivät, jotka minulle on annettu, parhaalla mahdollisella tavalla, ja että kaikki, mitä kohtaan tielläni, on koulutusta elämää varten, jonka saan kuoleman jälkeen.”

Voimaa Jumalan sanasta

Yksi Anitan rakkaista raamatunpaikoista, joka oli suureksi avuksi hänelle, oli Jesaja 40:29: ”Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin.” Lainaus Anitalta: ”Sen olen kokenut monet kerrat, ja käytän hyväkseni rukouksen voimaa päivittäin. Olen riippuvainen Jumalan avusta, ja rauhasta ja levosta, jotka hän antaa keskellä koetuksia.”

Toinen keskeinen raamatunpaikka hänelle oli 2. Kor. 4:16: ”Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä.” Tämän uuden ihmisen, kirkkauden täyteyden – Jeesuksen elämän, joka olosuhteiden on tarkoitus tuoda esiin, saimme erityisessä määrin tuntea Anitan elämästä. Hän oli täynnä kiitollisuutta elämästään, ja käytti jokaisen päivän kuin se olisi ollut viimeinen. Hän siunasi ja oli hyvä kohtaamilleen ihmisille.

Gal. 5:22: ssa mainitut Hengen hedelmät tulivat esiin hänen elämässään, niin kuin on kirjoitettu; rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, lempeys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, pidättyväisyys. ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo”, sanotaan  Joh. 1:4: ssä.

Monet, jotka tapasivat hänet, huomioivat tämän kiitollisuuden, joka loisti hänen elämästään. Kiitos horjumattoman uskon, rukouksen voiman ja uskon siihen, että Jumalan tie elämässämme on täydellinen, on todella mahdollista elää korotettua elämää, vaikka on suuria koetuksia ja ahdistuksia. Rakas Anitani kuoli pois minun ja lastemme luota 15. heinäkuuta 2017 sairauteensa, mutta hän oli hengessään elävä aivan elämänsä viimeiseen tuntiin asti.