Kolme ristiinnaulittua ja heidän seuraajansa

"Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ‘Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!' Mutta toinen moitti häntä: ‘Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.' Ja hän sanoi: ‘Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.' Jeesus vastasi: ‘Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.' Luuk. 23:33; 39-43.

Keskimmäisellä ristillä riippui Jumalan Poika, koska hän tuli vapaaehtoisesti ihmisen pojaksi, koska hän tuli osalliseksi lihasta ja verestä, niin kuin me, koska hän puki ylleen ihmisen oman tahdon, joka meillä on, mutta jonka hän aina kielsi ja teki Isän tahdon, koska hän ei koskaan tehnyt syntiä, koska hän rakasti kaikkia ihmisiä pelastaakseen heidät ja sanoi heille totuuden. Siinä hän riippui, hän, joka koko elämänsä ajan oli kantanut ristinsä, kieltänyt oman tahtonsa, hän, joka siis – hengellisesti puhuen – oli elänyt koko elämänsä ristiinnaulittuna siitä päivästä lähtien, kun hän oli riittävän vanha ymmärtääkseen sen.

Kahdella muulla ristillä riippui pahantekijä. He olivat aina tehneet oman tahtonsa eivätkä Jumalan tahtoa. He olivat eläneet synnissä. Näiden kahden välillä oli kuitenkin aivan oleellinen ero. Toinen oli kova ja epäuskoinen, kun taas toinen oli pehmeä, tosiasiat tunnustava ja uskova. Toinen paadutti itsensä ja joutui siksi ulkopuolelle, kun taas toinen pääsi Jeesuksen mukana paratiisiin.

Kumpikaan näistä kahdesta ei ollut vaeltanut Jeesuksen jäljissä, eivätkä nytkään saaneet siihen tilaisuutta. Näin käy jokaisen, joka kääntyy elämänsä viime hetkillä.

Kaikkien meidän on aloitettava, niin kuin tämä toinen pahantekijä, rukoilemalla armahdusta tai syntien anteeksiantoa. Me kaikki aloitamme "pahantekijöinä". Mutta jos nyt tämä pahantekijä on meille esikuva, kun on kysymys pelastuksen saamisesta, niin ei se kuitenkaan tarkoita, että hän on esikuva elämällemme siitä eteenpäin. Monet ovat kutsuttuja – ja saavat siihen tilaisuuden – seuraamaan keskimmäistä ristiinnaulittua näistä kolmesta ja vaeltamaan niissä jäljissä, jotka hän on jättänyt jälkeensä, hän, joka ei tehnyt omaa tahtoaan, vaan joka aina eli ristiinnaulittuna.

Asia on niin, että kaikki ihmiset – tietävätpä he sen tai eivät – lukeutuvat näihin kolmeen tai seuraavat yhtä näistä ristiinnaulituista. Ne, jotka Jumalan armosta voittavat, kuuluvat tähän keskimmäiseen joukkoon. Ne, jotka eivät voita, mutta jotka tunnustavat syntinsä ja pyytävät syntejään anteeksi, kuuluvat toiseen joukkoon, ja ne, jotka paaduttavat itsensä eivätkä pyydä anteeksi, kuuluvat kolmanteen joukkoon.

On kuvaavaa, että niin monet uskovat itse pitävät tätä toista pahantekijää esikuvanaan ja esimerkkinään ja saavat siitä lohdutuksensa, aivan niin kuin ne, jotka samasta syystä lohduttautuvat publikaanin rukoukseen. Oikeaa tässä on se, että juuri näin meidän on aloitettava. Suuri virhe on siinä, että ihmiset ajattelevat, että näin sen tulee jatkua loppuun asti.

Paikka Kristuksen kanssa keskimmäisellä ristillä on valitettavasti niin tuntematon ja niin vähän käytetty! Ketä näistä kolmesta sinä, rakas ystävä, haluat tästedes seurata?

Artikkeli on alunperin julkaistu  kirjasessa "Jeg er korsfestet med Kristus" ("Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu") vuonna 1937.