Kolkuttaako Jeesus sydämesi ovella?

«Tänä päiväönä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne!»

En koskaan unohda sitä kesää monta vuotta sitten, kun perheeni osallistui Brunstad Christian Churchin konferenssiin Syracusessa, New Yorkissa; kesää, jolloin en antanut sydäntäni Jeesukselle. Ilta oli tarkoitettu 12-35-vuotiaille nuorille. Vaikka en ollut tarpeeksi vanha, sain vanhemmiltani luvan istua salin perällä ja kuunnella. En muista, mikä oli aiheena, mutta kuulemani vaikutti minuun voimakkaasti. Lopussa eräs mies puhui ja kutsui nuoria antamaan sydämensä Jeesuksella sinä iltana. Muistan selvästi, että hän kysyi: "Kolkuttaako Jeesus sydämesi ovella?"

Jäin tuolilleni ja annoin tilaisuuden antaa sydämeni Jeesukselle mennä ohi..

Yhteislaulun jälkeen oli tilaisuus tulla eteen esirukousta varten. Laulun aikana isäni tuli sisälle ja sanoi, että minun oli aika mennä nukkumaan. Lähdin vastahakoisesti. Kun tulin ulos, isän oli täytynyt huomata, että olin vaikuttunut kuulemastani, ja hän kysyikin, haluaisinko viipyä vähän pitempään ja osallistua yhteisrukoukseen. Katsoin alas, nyökkäsin ja kiirehdin takaisin paikalleni saliin. Polvistuin tuolini ääreen ja ajattelin, mitä mies oli kysynyt. TIESIN, että se, mitä tunsin, tarkoitti että Jeesus kolkutti sydämessäni ja että hän pyysi minua antamaan nuoren elämäni ja sydämeni hänelle sinä iltana. Mutta olin varovainen ja perustelin sitä sillä, että oikeastaan kutsu esirukoukseen ei koskenut minua, koska olin liian nuori. Vaikka tunsin suurta vetoa sydämessäni, jäin tuolilleni ja annoin tilaisuuden antaa sydämeni Jeesukselle mennä ohi.

Seuraavat nuoruusvuodet olivat minulle vaikeita. Riitelin sisarusteni kanssa, sanoin kauheita asioita vanhemmilleni, tulin ryhmäpaineen vetämäksi, kokeilin tupakointia ja juomista ja kärsin epäpuhtaista ajatuksista. Muutamia vuosia myöhemmin sain armoa vastata Jeesuksen kutsuun sydämessäni vastaavanlaisessa nuortenillassa, ja sain luvan aloittaa uudella uralla, uudistuneella mielellä ja omistaen uuden päämäärän.

Joskus mietin, kuinka elämä olisi mennyt eritavalla, jos olisin antanut sydämeni ensimmäisenä kesäiltana, kun tunsin Jeesuksen kolkuttavan voimakkaasti sydämeni ovella; kuinka erilaista elämä olisi ollut, jos olisin saanut nopeamman, selvemmän alun kristilliselle elämälleni. Kuinka erilaista elämä olisi ollut, jos olisin säästynyt niiltä kipeiltä muistoilta synnistä.

Vastaa hänelle nopeasti. Sitä et koskaan tule katumaan!

Sen jälkeen kun annoin elämäni Jeesuskelle, minulla on ollut halu totella nopeasti, kun Jeesus vaikuttaa sydämessäni. En koskaan ole katunut sitä, että olen ollut nopea pyytämään anteeksi, nopea pyytämään toisilta esirukousta, nopea tunnustamaan syntini, nopea huutamaan Jumalalta apua.

Rakas ystävä, sinä joka tunnet, että Jeesus kolkuttaa sydämesi ovella: Rohkaisen sinua vastaamaan hänelle nopeasti. Sitä et tule koskaan katumaan! Mutta tulet katumaan, jos paadutat sydämesi ja annat tilaisuuden mennä ohi. Ole rohkea, rohkaise mielesi ja vastaa hänelle tänään. "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,älkää paaduttako sydäntänne!" (Hebr. 4:7)

«Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.» (Ilm. 3:20)