Kiitollinen loppuun asti

Hän istuu vierelläni. Hän oli aikaisemmin täynnä energiaa ja erittäin puhelias, mutta nyt hän on enimmäkseen hiljaa.

Ruumis on vanha ja mieli on tullut heikoksi. Hän, joka aikaisemmin huolehti perheestään, oli autokuski ja mies, joka korjasi kaiken itse, on nyt avusta riippuvainen päivittäisen elämän yksinkertaisissakin tehtävissä. Hän kertoo silloin tällöin tapahtumia lapsuudestaan ja Euroopan sodanajasta. Mutta ajatuksen juoksu on hidasta. Tämä johtuu dementiasta.

Mutta hän on täynnä kiitollisuutta. Kun näkee hänen kasvonsa, hän säteilee iloa. Sanat, joita useimmiten kuulemme ovat: "Kiitos!" ja "Olen niin kiitollinen!" Eikö tämä ole vähän outoa? Se, että mies, joka on menettänyt riippumattomuutensa, ja joka enimmäkseen istuu tuolissa koko päivän, on niin kiitollinen?

Jotain uutta

Mikä on salaisuus tämän elämän takana, syy tähän säteilyyn? Kun hän oli nuori mies, hän kuuli, että hän voi seurata Jeesuksen jalanjäljissä; hänen, joka ei tehnyt syntiä. «Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättaen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ‘ei syntiä tehnyt, ja jonka suussa ei petosta ollut'.» 1. Piet. 2:21-22.

Tämä fantastinen ja voimakas jae avasi hänelle uuden maailman. Hän oli jo kristitty, mutta hän jatkoi elämässään sellaisten asioiden tekemistä, mitkä tiesi vääräksi, ja hän kääntyi oikeastaan Jeesuksen puoleen vain saadakseen syntinsä anteeksi. Nyt hän oppi todella seuraamaan Jeesusta: askel askeleelta hän kielsi synnin, minkä löysi kiusauksissa. Sen sijaan, että hän olisi jatkuvasti tullut ristille anteeksiannon takia, hän saattoi ottaa ristinsä ja päästä voittoisaan elämään; elämään, missä hänen ei Jumalan avun ja voiman kautta tarvinnut enää tehdä syntiä!

Tämä oli taistelua; se vei aikaa, mutta hän oli kestävä. Kun aika kului, hänestä tuli onnellisempi ja onnellisempi. Ja hänen ympärillään olleet ihmiset alkoivat nähdä tuloksia. Hänestä, joka suuttui helposti lapsilleen, tuli lempeä ja kiltti. Sen sijaan, että hän olisi valittanut, hänestä tuli onnellinen mies. Eroon pääseminen ylpeydestä, jäykkyydestä, itsekkyydestä ja muista synneistä, jotka Henki paljasti, maksoi jotain. Hänen piti luopua omasta tahdostaan ja mielipiteistään, jotka olivat Jumalan tahtoa vastaan. Se ei käynyt luonnostaan. Se ei ollut helppoa. Se oli taistelua, joka vaati taydellistä uskollisuutta, jokaisena päivän hetkenä. Oliko se sen arvoista?

Uskollisen elämän lopputulos

Hänen säteilevät kasvonsa kertovat vastauksen. Jos häneltä kysyy, kunka hän voi tänään, vastaus on aina "Hyvin!" Se ei ole pinnallinen vastaus; hän todella tarkoittaa sitä. Jokainen päivä on hyvä päivä. Valituksesta, katkeruudesta tai tyytymättömyydestä ei ole merkkiäkään. Se on tulosta siitä työstä, jota hän on käynyt sisimmässään elämänsä aikana. Hän on täynnä lepoa ja rauhaa, ja se on seurausta uskoollisesta elämästä Jumalaa kohtaan.

Kun ajattelen häntä, mieleeni tulee usein jae: 1. Piet. 3:10-11: «Sillä ‘joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta'.»

"Jumala on tehnyt minussa työn", hän sanoo hymyillen leveästi. Mikä kaunis tapa elää viimeiset vuotensa täällä maan päällä! Hän elää iloisessa odotuksessa iankaikkisesta palkasta, jonka hän on saava elämästä, jonka on käyttänyt Jumalan palvelemiseen.