Kieli on voimallinen

Eräs englannin oppitunnilla esitetty filmi saa Marthan ajattelemaan omaa puhettaan ja sitä, millainen vaikutus hänen sanoillaan on ympärillä oleviin ihmisiin.

Englannin kielen opettajani vetää valkokankaan alas ja himmentää valot samalla kun tulee luokkaan sisälle. Etsin paikkani ja päätän skarpata, etten nukahtaisi – filmi on kuitenkin tylsä. Filmi lähtee käyntiin ja esittely kielen alkuperästä alkaa. Yllättävää kyllä mies puhuu niin innostavasti, että jokin, mitä hän sanoo, saa mielenkiintoni heräämään. Hän sanoo, että kieli on ‘voimallinen' ja ‘vaarallinen', sillä kielen avalla voit ‘istuttaa ajatuksen omasta mielestäsi jonkun toisen mieleen'.

Alan miettiä, kuinka tämä sopii minuun ja millaista kieltä itse käytän. Ovatko minun sanani ‘voimallisia' ja ‘vaarallisia'? Millaisia ajatuksia olen istuttanut ympärilläni oleviin ihmisiin, erityisesti nuoriin ja vaikutuksille alttiisiin lapsiin, joiden kanssa olen usein yhdessä? Kun filmi jatkuu, päätän että en koskaan enää käytä kylmiä, ankaria ja ajattelemattomia sanoja, jotka voivat luoda pelkoa, epäilystä, syyllisyyttä ja epävarmuutta kuulijoissa. Haluan käyttää tästä lähtienenemmän kiittäviä, auttavia ja lohduttavia sanoja, jotka luovat turvallisuutta, uskoa ja rauhaa. Haluan, että ajatuselämäni on puhdasta, niin että ajatukset, joita jaan toisille, ovat VAIN hyviä.

Olen huomannut, että ilman apua minun ei ole mahdollista olla vanhurskas puheessani.

Osoittautuu, että tavallisesti niin rutiininomainen koulutunti saa todella silmäni avautumaan. Olen saanut uuden päämäärän, niin että elämäni tulee todistamaan siitä, mitä on kirjoitettu Salomonin sananlaskuissa 8: 8: ‘Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää'. Mutta kuinka tästä voi tulla enemmän kuin vain päämäärä? Sanani ovat usein ankarampia kuin haluaisin niiden olevan, joskus sanat karkaavat suustani, niin että todella kadun niitä, ja on päiviä, jolloin tunnen olevani negatiivisten ajatusten pommittama.

Olen huomannut, että minun ei ole mahdollista olla vanhurskas puheessani ja ajatuksissani ilman apua. Mutta olen myös kokenut, että on olemassa apu! Jeesus on minun esikuvani ja auttajani, ja minun tavoitteeni on toteutuva ajan myötä. Kun Jeesus oli maan päällä, hän sai Jumalalta apua sanoa ja tehdä vain hyvää. ‘Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä (…) Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia'. Hebr 5: 7 ja 9. On kirjoitettu, että häntä kuultiin hänen jumalanpelkonsa takia. Saman jumalanpelon ja hädän ja sydämen huudon avulla voin saada saman avun Jeesukselta, minkä hän sai taivaalliselta isältään! Silloin voin oppia toteuttamaan joitain kaikkein arvokkaimmista sanoista Raamatussa, kuten kehotus olla ‘herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan' (Jaak 1: 19) ja ‘noudatamme totuutta ja rakkautta' (Ef. 4: 15).

‘Minä annan teille viisauden puhua…' Luuk. 21: 15.