Katsaus elämän tarkoitukseen

Mikä on elämän tarkoitus? Tämä kysymys on esitetty minulle kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli, kun olin ensimmäisellä biokemian luennolla yliopistossa. Luokan huomio saatiin sillä herätettyä, koska tästä ei tavallisesti keskustella yhteiskunnassamme. Ja kuitenkin useimmat ihmiset ajattelevat sitä ennemmin tai myöhemmin. Kysymys tuli liian nopeasti luonnontieteiden opiskelijoille, ja he olivat hetken hiljaa. Sitten he alkoivat vastailla: "Että olisi hauskaa", "Että nauttisi elämästä". Sitä seurasi vakavampia ajatuksia, kuten: "Saavuttaa jotain arvokasta", tai "Olla hyödyksi; tehdä jotain hyvää". Biokemian professori nyökkäsi hyväksyvästi, mutta sitten hän sanoi: "Elämän tarkoitus biokemiallisesta ja fysiologisesta perspektiivistä on: Jatkuva glugoosin saanti aivoihin, muuten aivot kuolevat."

Jumalan kunniaksi

Myöhemmin tämä tuli uudelleen eteeni, kun minulta kysyttiin toisen kerran, mikä elämän tarkoitus on. Sillä kertaa olin hoitotyön harjoittelussa. Oli myöhäinen ilta sairaalassa maaseutuympäristössä. Päivystävä lääkäri ja minä istuimme kahdestaan tietokoneiden äärellä, kun hän esitti minulle tämän kysymyksen. Yllätyin ja mumisin jotain sellaista, että: "Tehdä hyvää, tehdä Jumalan tahto." Mutta hän ei ollut siihen tyytyväinen. Häpesin perinpohjin ja tunsin itseni valtavan pieneksi itsessäni. Tässä minä olen, tunnustava kristitty, enkä pysty antamaan kunnon vastausta edes sellaiseen keskeiseen kysymykseen. Mikä minussa oli vikana? Huoneessa tuli hiljaista ja sen rikkoi hänen selityksensä siitä, mikä elämän tarkoitus oli hänelle. "Minulle se on Jumalan kunnioittaminen", hän sanoi.

Tämä sai aikaan ajatusten tulvan mielessäni. Kuinka Jumalaa kunnioitetaan? Kuinka Jumalan tahto täytetään elämässä? Kuinka voi tietää, mitä se on? Ajatukseni palasivat luonnolliseen, siihen perusasiaan, jonka biokemian professorini toi esille. Jos ruumiin tarkoitus kaikkine "jäsenineen" on toimia harmoniassa täyttääkseen sen tarkoituksen, että aivot saavat ravintoa, niin että aivot puolestaan toimisivat ja johtaisivat ruumista, niin mikä on olemassaoloni tarkoitus? Mihin käytän ruumistani ja aikaani? Tai mihin oikeastaan käytän aivojani?

Jos fyysinen ruumiini toimii näin, niin Kristuksen ruumiin jäsenenä oleminen, hengellinen ruumis, toimii samalla tavalla: Huomaan, että itselläni on tiettyjä kykyjä ja taitoja, ja käyttämällä niitä määrätietoisesti voin vaikuttaa ruumiin toimintaan. Jos täytän ainutlaatuisen tehtäväni pitäen mielessäni, että elän siten, että ruumiin pää on korotetussa asemassa, niin olen toimiva "jäsen", ja teen oman osani. Silloin en etsi omaani, vaan annan kaiken kunnian päälle. Kun näen, kuinka kaikki sopii täydellisesti yhteen ruumiissa, niin olen valtavan iloinen paikasta, jonka olen saanut. Se tuo minulle levon ja tarkoituksen elämälle. Näen "kutsumukseni". Tämä valmistaa minua iankaikkista tehtävääni varten ja omaan rooliini ruumiissa, jos teen uskollisesti työni, valvon itseäni ja opetustani (tutkintovaatimuksiani) ja olen siinä kestävä (1. Tim. 4:16).

Henkilökohtaiset tutkintovaatimukset

Kun tulin taas tietoiseksi ympäristöstäni, istuin yksin tietokonehuoneessa. Olin ollut ajatusmatkalla. Vai oliko se vain yksinkertainen kuvitelma? Nyt, monta vuotta myöhemmin, voin nähdä, kuinka Jumala on tehnyt minussa työtä. On helppo antaa teoreettinen vastaus tällaiseen keskeiseen kysymykseen. Mutta kuinka siirtää se arkipäivään, ajatuksiin ja toimintaan? Etsinkö omaani vai en? Ja millainen elämäni on suhteessa päämäärään kirkastaa Jumalaa?

Jumalan sana sanoo, että hänen tahtonsa elämäni suhteen on pyhitys (1. Tess. 4:3). Hänellä on iankaikkinen suunnitelma minua varten, henkilökohtaiset tutkintovaatimukset, minun valmistamiseen ainutlatuista tehtävää varten tulevassa ajassa. Pyhitys ei tapahdu yhden tai toisen ihmeellisen tapahtuman kautta yhdessä yössä, vaan se on konkreettinen ja käytännöllinen prosessi: päivittäisissä olosuhteissa voin löytää itsekkyyteni ja käsitellä sitä, niin kuin Jeesus teki eläessään täällä. Tämä antaa minulle mahdollisuuden tulla hänen kaltaisekseen, saamalla yhä useampia  iankaikkisia ominaisuuksia. Hän oli kaikesta huolimatta aivan samanlainen kuin minä, mutta hän ei antanut koskaan minkään itsekkään halun elää. Sen sijaan hänellä oli sinut ja minut ajatuksissaan. Ja nyt on minun vuoroni pitää hänet ajatuksissani!

Ystäväni ja perheeni maistavat hedelmät ensimmäisinä. Useimmille meistä ei ole vaikeaa muistaa tilanne, missä olisin voinut toimia paremmin ja viisaammin, jotta tulos olisi ollut parempi. Tulen hätään itseni suhteen ja etsin viisautta. Menen sellaisen henkilön luo, joka voi opettaa minua elämään oikein, sellaisen luo, jolla on henkilökohtainen kokemus täydellisestä elämästä. Hänen, joka teki henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman minulle, ja joka voi auttaa minua.

Mikä sitten on johtopäätös tästä? Ruumiini Luojalla ja Mestarilla on täydellinen suunnitelma elämälleni. Minulle on asetettu ainutlaatuinen ja iankaikkinen päämäärä, ja elämäni on kallisarvoinen hänen silmissään. Miksi muuten olisin täällä? Minulla on pääsy henkilökohtaiseen "tutkintosuunnitelmaani", jotta löytäisin elämäni tarkoituksen jokapäiväisten mahdollisuuksieni kautta. Siten voin täyttää kutsumukseni. Elämäni tarkoitus riippuu valinnoistani: Se on käytännöllistä elämää ja lopputuloksen ratkaisevat päätökset, joita teen elämän tilanteissa.