Kaikki, mistä usko voi säästää sinut nuorena

Turhuuksien turhuus – Toteamus, joka perustuu kokemukseen

”Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!” Saarn. 1:2.

Jos uskomme siihen, mitä Saarnaajassa sanotaan, säästymme monilta arvottomilta sitoumuksilta elämässä. Voimme kuvitella, että Jeesus luki Saarnaajan kirjaa nuorena ja sovitti sen itseensä. Salomo kirjoitti omien kokemustensa pohjalta turhuudesta ja tarkoituksettomuudesta: ”En kieltänyt silmiltäni mitään, mitä ne pyysivät, enkä torjunut sydämeltäni mitään iloa. Minun sydämeni iloitsi kaiken vaivannäköni tuloksista. Se oli osani kaikesta vaivannäöstäni. Mutta kun käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin itseäni vaivannut niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole hyötyä auringon alla.” Saarn. 2:10-11.

Lukemattomat ihmiset ovat vaihtelevassa määrin etsineet sitä samaa eläessään ”auringon alla”. He antoivat periksi kaikelle, mitä heidän silmänsä himoitsivat, eivätkä evänneet sydämeltään mitään iloa, pelkästään tullakseen suunnilleen samaan lopputulokseen: ”turhuuksien turhuus!” Kaikki on turhuutta (vailla merkitystä), ja tuulen tavoittelua. Se ei johda onneen tai tyytyväisyyteen, pikemminkin suurempaan tyhjyyteen. On siis suuri viisaus nuorelle ihmiselle välttää saman tien kulkemista kuin valtaisa ihmisvirta. Miten? Uskomalla Salomon sanoihin. Uskomalla, että maailmalliset sitoumukset ovat vain ”tuulen tavoittelua”, niin etteivät ne saa sinua valtaansa. Silloin nuoret voivat käyttää päivänsä etsimällä sitä, mikä on hyödyllistä ikuisuutta ajatellen.

Elämä on valtavan lyhyt matka, jolloin voimme kylvää, joko pahaa tai hyvää ja korjata kylvön satoa (Gal. 6:7-8). Salomo tuo selkeästi esiin tyhjyyden, jota meidän on korjattava, jos sidomme ajatuksemme maallisiin. Ei ihme, että hän antaa seuraavan neuvon: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot: Nämä eivät minua miellytä.” Saarn. 12:1. Jos emme tee näin, menetämme mahdollisuudet koota ikuisia aarteita. Sen sijaan tulemme kokemaan epämiellyttäviä päiviä elämämme aikana. On hiuksia nostattavaa ajatella kaikkia rikkoutuneita avioliittoja ja koteja, vankilatuomioita, ei-toivottuja väärinkäytöksiä, tarpeettomia velkoja, riitaa, joka tuhoaa ystävyyden, ja kaikkia muita murheita, joista ihmiset olisivat voineet säästyä, jos olisivat ottaneet tämän neuvon vastaan.

Loppupäätös kaikesta

Salomo päättää kirjansa viisauteen, joka opettaa meitä elämään täysin päinvastoin kuin että tavoittelemme tuulta. ”Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä, sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle. Tämä koskee kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” Saarn. 12:13-14. Jos me, sen sijaan, että annamme periksi himoillemme – lihan himoille ja haluille – tottelemme täysin Jumalan sanaa, silloin kasvamme siunattuun yhteyteen Jeesuksen ja niiden kanssa, jotka valitsevat saman tien. Voimme käyttää elämämme keräämällä aarteita taivaaseen.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” Matt. 6:19-20.

Evankeliuminsa lopussa Johannes viittaa Jeesuksen suhteellisen lyhyeen elämään: ”Paljon muutakin Jeesus teki. Jos niistä kirjoitettaisiin kohta kohdalta, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” Joh. 21:25. Johannes ei tunnu ajattelevan ainoastaan Jeesuksen monia ulkoisia tekoja (parantamisia, muita ihmeitä, ystävällisiä tekoja, rakentavaa julistusta, jne.), vaan sitä työtä, mikä hänessä itsessään tapahtui sisäisesti. Jeesus voitti Jumalan sanalla esim. Paholaisen kiusaukset autiomaassa.

Tämä sisäinen uskollisuus antoi hänelle monia mahdollisuuksia miellyttää Jumalaa arjessa. On ilmeistä, että Jeesus käytti kaikki elämäntilanteet tehdäkseen sen, mitä Salomo piti elämän tarkoituksena – pelätä Jumalaa ja pitää hänen käskynsä. Seuratkoot monet hänen jälkiään antautumalla täysin Jumalan tahdolle välttyen siten mielettömältä maailmallisen voiton tavoittelulta. Kootkaamme mieluummin aarteita, jotka ovat tänään ja ikuisesti arvokkaita. Se on jotain aivan muuta kuin elää elämämme  tyydyttäen himojamme ja päätyä samaan lopputulokseen kuin Salomo: turhuuksien turhuutta.