Juonko vettä saastuneesta vai puhtaasta kaivosta?

Juonko vettä saastuneesta vai puhtaasta kaivosta?

Pysähdy hetkeksi ja mieti näiden uskomattomien raamatunkohtien merkitystä: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” 1. Joh. 3:2-3.

Ensimmäinen asia, jota kysyn itseltäni, on: ”Mikä on minun toivoni?” Uskonko siihen valtavaan totuuteen, mistä Johannes kirjoittaa tässä, että saan todella nähdä Jeesuksen sellaisena kuin hän on ja tulla hänen kaltaisekseen? Jos näin on, mieleeni tulee välittömästi seuraava kysymys: ”Mitä teen sen tiedon kanssa?” Vaikuttaako se minuun – ei vain siten, että ”ryhdistäydyn”, vaan että puhdistan itseni, niin kuin hän on puhdas?

Saastunut vesi saastuttaa puhtaan kaivon

Ehkä tämä voi vaikuttaa lähes mahdottomalta. Maailma on täynnä saastaa – arkipuheissa, mediassa. Ajan henki on himojemme tyydyttämistä. Sopimaton puhe on tullut tavalliseksi ja huonot asenteet tuodaan esille häpeilemättä. Sosiaalinen media sekä muut mediat ovat täynnä kuvia ja kertomuksia, jotka kertovat ihmisten tyytymättömyydestä, pilkasta, jumalanpilkasta, turhamaisuudesta, arvostelusta, pessimismistä ja erityisesti heidän epäpuhtaista himoistaan. Tuntuu siltä, että tulen joka suunnasta pommitetuksi vaikutteilla, jotka ovat enemmän tai vähemmän ”huonoja” ja ”hyviä”.

Tosiasia on, että nämä ulkoapäin tulevat vaikutteet saavat luonnossani olevat himot heräämään. Ne tulevat esiin ajatuksina ja ärtyneisyytenä, halveksuntana, kritiikkinä, epäpuhtautena, turhamaisuutena, masennuksena jne. Mutta voinko puhdistaa itseni ja pitää itseni puhtaana? Jos vertaan sydäntäni ja mieltäni vesikaivoon, voinko nähdä, kuinka tärkeää tämä on? Pieni määrä saastunutta vettä saastuttaa puhtaan kaivon. Saastunut kaivo ei kuitenkaan tule puhtaaksi vain lisäämällä siihen puhdasta vettä. Jotta se tulisi puhtaaksi, kaikki saastunut vesi on saatava pois. Jotta kaivo pysyisi puhtaana, siihen ei saa tulla lainkaan saastunutta vettä.

Näin on myös hengellisen elämämme kohdalla. Himoni reagoivat johonkin tilanteeseen yrittäen päästä sydämeeni ja mieleeni, aivan niin kuin pisara saastunutta vettä kaivoon. Jos sallin näiden ajatusten elää, tulen synnin saastuttamaksi, ja sen vaikutukset alkavat kasvaa ja levitä elämässäni. Jos annan tilaa epäpuhtaille ajatuksille tai annan periksi uteliaisuudelle ja silmien himoille, sulkuun tulee särö, ja ennemmin tai myöhemmin tulen himojeni orjaksi. ”Pieni” kateuden ajatus, joka saa luvan elää, kasvaa kuin syöpä, ja minusta tulee asteittain katkera ja kriittinen henkilö.

Jos olen jo saastunut antamalla periksi himoilleni, minun on käännyttävä ja pyydettävä anteeksi. Jumala on hyvyydessään ja laupeudessaan halukas antamaan anteeksi syntini ja puhdistamaan minut kokonaan. Saastuneisuus poistetaan, ja minusta tulee jälleen ”puhdas kaivo”. Nyt minun on tietenkin huolehdittava siitä, että pysyn sellaisena.

Miksi asettua alttiiksi saastuneisuudelle?

En aina voi välttyä näkemästä tai kuulemasta asioita, jotka saavat aikaan reaktion lihassani. Reaktiosta on kuitenkin olemassa yksi ulospääsy, kun tulen kiusatuksi: rukous, taistelu ja kärsiminen pysyäkseni puhtaana ja voittaakseni pahan. Jumala antaa minulle Pyhän Hengen, joka opastaa minua ja antaa minulle voimaa, jota tarvitsen voittaakseni.

Kaikki kiusaukset eivät kuitenkaan ole vältettävissä. Silloin on olemassa toinen strategia siihen, että pidän itseni puhtaana: Pakene henkesi edestä! Tämä on tekemisissä asenteeni ja toivoni kanssa. Mihin suuntaan haluan elämäni kehittyvän? En voi välttyä kaikilta huonoilta vaikutteilta, mutta minun ei tarvitse etsiä tai hyväksyä niitä.

Kun tulen alttiiksi näille vaikutteille, silmäni tulevat kiusatuiksi katsomaan, kieleni sanomaan ja ajatukseni ajattelemaan asioita, jotka eivät ehkä koskaan muutoin olisi tulleet mieleeni. Jos haluan nähdä Jumalan, miksi silloin annan silmieni harhailla, annan niiden lukea ja katsoa kaikenlaista saastaista ja Jumalaa pilkkaavaa ainesta, pilkkaa, saastaisuutta ja rivoutta? Miksi tilata sellaisia sosiaalisia kanavia, jotka leikkivät näillä himoilla, vaikka se olisikin vain ”satunnaista”? Keksin nopeasti puolusteluja toiminnalleni, jos en ole kokosydäminen. ”Ei se niin huonoa ole.” ”Selviän kyllä siitä; hallitsen tilanteen”. ”Etupäässä tämä on hauskaa, minun on vain kestettävä kiroilu”.

Ehkä uskon selviäväni, koska olen niin tottunut siihen. Se ei tavallaan enää vaikuta minuun. Mutta ehkäpä punaisen valon tulisi varoittaa: Muutunko asteittain tunteettomaksi Jumalan kaihtamille asioille? Ovatko ne luonnollisia minulle, koska ne ovat tavallisia maailmassa? Avaudunko saastaisuudelle ”tottumalla” niihin?

Toivoni ja kutsumukseni

Sellaiselle, joka valmistautuu kohtaamaan Jeesuksen ja Jumalan, on sopimatonta tulla tunteettomaksi syntiä ja maailman asioita kohtaan siksi, että sitä tulee joka tuutista, mutta jotka olisivat olleet vältettävissä. Kuinka voin odottaa pysyväni puhtaana sellaisella mielenlaadulla? Kun aistini herpaantuvat, olen vaarassa tulla saastuneeksi kaivoksi, joka edustaa Saatanan työtä: epäpuhtautta, valitusta, vihaa, jumalanpilkkaa, ylpeyttä, ylimielisyyttä, itsekkyyttä, turhamaisuutta, epäuskoa, masennusta. Lista jatkuu. Se ei kuitenkaan ole toivoni ja kutsumukseni!

Opetuslapselle on sopivaa tulla täyteen samaa kostoa, vihaa ja kiivautta, joka oli Jeesuksella, kun hän kohtasi synnin (Jes. 63:1-6; Hepr. 5:7)! Taistele ja voita lihassasi oleva synti ja pakene turmelusta! Jos uskon Jeesukseen, seuraan häntä ja tottelen hänen käskyjään, sydämestäni juoksevat silloin elävän veden virrat (Joh. 7:38). Juon kunnolla Jumalan sanan puhdasta vettä, ja mieleni tulee johdetuksi taivaallisiin (Kol. 3:1-4). Käyttämällä sanaa aistini harjaantuvat erottamaan hyvän ja pahan ja aseistaudun taistelemaan (Hepr. 5:13-14). Minusta tulee kaivo, jossa on puhdasta elävää vettä, joka edustaa kaikkia Jumalan ominaisuuksia: puhtautta, uskollisuutta, kiitollisuutta, rakkautta, pyhyyttä, nöyryyttä, epäitsekkyyttä, uskoa, innostamista. Lista jatkuu. Se on toivoni ja kutsumukseni!

”Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia.” Room. 6:12-14

”Pakene nuoruuden himoja. Tavoittele vanhurskautta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtaasta sydämestä huutavat avukseen Herraa!” 2. Tim. 2:22.