"Jumalanpelko" ei ole vanhanaikaista

Jumala on meidän alkulähteemme ja johtajamme. Hänen tahtonsa, niin kuin se tuli esille Jeesuksessa Kristuksessa, ei ole vanhentunut tai vanhanaikaista. Jumalan ikuiset elämänlait ovat yhtä päteviä tänään kuin ne ovat aina olleet.

Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Gal. 6:8. Jos ajautuu pois jumalanpelon tieltä, harhailee pian ympäriinsä oman mielensä pimeydessä. Keskellä sitä, että omasta mielestään on ajatellut, sanonut ja tehnyt oikein, vastustaa kuitenkin Jumalan tahtoa.

Tämä on kohtalokasta ylpeyttä, missä oikeastaan asettaa omat ajatuksensa Jumalan ajatusten yläpuolelle. Syy tähän löytyy kyllä usein arkuudesta ja ihmispelosta. Silloin annetaan periksi ajan virtauksille. Inhimillinen ajattelutapa ottaa yliotteen Jumalan laeista. Ylpeys korvaa nöyryyden, ja ihminen on tehnyt itsensä Raamatun sanojen herraksi ja tuomariksi. Perustelu on melkein aina: "Sinun ei tule tuomita!" Silloin ei huomaa, että usein itse samaan hengenvetoon pilkkaa ja tuomitsee niitä, jotka haluavat pitäytyä Jumalan sanaan. Paavalin kirjeessä roomalaisille luvusta 1 lukuun 3 voimme lukea, mikä leimaa meitä langenneen luontomme mukaan. Se on itse asiassa inhimillinen luonto. Surullinen lopputulos johtuu siitä, että alettiin kunnioittaa ja palvoa luotua enemmän kuin Luojaa. Room.1:25. Kuvauksen lopuksi on kirjoitettu: Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras. Room. 3:17-18.

Lakihenkinen ja jähmettynyt kristillisyys, pysähtynyt elämä itsetyytyväisyydessä, ovat ilmauksia, joilla osoittaa jumalanpelon puutteensa. Se on hengellinen vastavirta, missä usein tarkastellaan lähimmäisiä kriittisellä asenteella.

Totinen jumalanpelko on ja tulee aina olemaan ajankohtaista ja modernia, oikein ymmärrettynä. Siihen sisältyy iankaikkisia lupauksia. Se on viisauden alku, on kirjoitettu, ja se on viisautta rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa ja hänen tahtoaan. Jumalanpelko saa aikaan uudistumista ja luomisvoimaa. Jumalanpelko tekee meistä hengellisesti kestäviä ihmisiä, jotta voimme myös mennä ihmisvirtauksia vastaan, aivan samoin kuin lohi murtaa joen kuohut. Jumalanpelko tekee meistä korotettuja ihmisiä, jotka voivat seisoa totuuden perustalla, niin kuin tämä totuus tulee esille Jumalan sanassa. Jumalanpelko tekee meistä myös myötätuntoisia ja uhrautuvia ihmisiä, jotka tekevät työtä ollakseen hyödyksi ja iloksi lähimmilleen.