Jumalan asumukset

Aivan syntiinlankeemuksesta lähtien, kun Saatana asettui asumaan ihmiseen, Jumala on kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt löytää asumusta ihmisen sydämestä. Hänen on onnistunut löytää asumus yhdessä ja toisessa jumalaapelkäävässä sielussa, mutta se on aina ollut vaikeaa lihan heikkoudesta johtuen.

Jumalan asumus

Jumalan Hengen tehtävä on rakentaa meidät Jumalan asumukseksi. Lue Ef. 2:19-22: ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.”

Näemme tästä, että me itse kukin olemme Jumalan asumus ja että kasvamme yhdessä toisten kanssa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Asumuksien ykseys Herrassa käy selvästi ilmi tästä. Tämä on yhteyden ykseys Herrassa, olimme sitten yksin tai yhdessä toisten kanssa.

Ihmishenkemme on niin ikään syntiinlankeemuksen kautta tullut synnin ja kuoleman lain alaisuuteen.

Syntiinlankeemuksen kautta synti tuli niin ruumiiseen, sieluun kuin henkeen. Sen tähden Jaakob sanoo 4:5-6: ssa: ”Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ’Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan’? Mutta vielä suurempi on armo, jonka hän antaa.'" 

Henki, jonka Jumala puhalsi Aadamin sieraimiin, kun hänestä tuli elävä sielu, on niin ikään tullut Saatanan turmelemaksi. Tähän henkeen Jumala suhtautuu erittäin kiivaasti, ja siksi hän antaa voimakkaan ja suuren armon vapautustaisteluumme Saatanan vallasta ja herruudesta.

Eläväksi tehty hengessä

On kirjoitettu, että viimeisestä Aadamista on tullut eläväksi tekevä henki (1. Kor. 15:45). Viimeinen Aadam on Ylipappi Jeesus Kristus, ja hän vaikuttaa meissä. Hän on saanut tehtäväkseen tehdä meidän ihmishenkemme eläväksi. Hänhän kärsi kuoleman lihan mukaan itse, mutta hänet tehtiin eläväksi hengessä (1. Piet. 3:18 norjalainen käännös ja Uusi Testamentti 1938). Saman Jeesus Kristus vaikuttaa meissä.

Tällä tavalla meidät tehdään Jumalan asumukseksi Hengessä.

Kateuteen asti Jumala halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan, sillä jos Jumala pääsee sisälle ihmisen henkeen, se ei pelkästään tule varjelluksi vaan myös eläväksitehdyksi. Miksi Jumala on niin kiivas saamaan henkemme eläväksitehdyksi? Jumalalla täytyy olla jokin tarkoitus siinä.

Kyllä, Jumala on rakkaus; hän haluaa saada mahdollisimman paljon irti meistä ihmisistä. Lähempi selitys on Ilm. 21:1-3: ssa: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. Näin myös pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin morsian, miehelleen kaunistettu.”

Mahtava pelastus

Uudessa maassa ne ihmiset, joista on tullut asumus Jumalalle, tulevat olemaan ihmisten parissa. Nämä Jumalan asumukset kuuluvat Kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin, joka on tullut taivaasta alas. Kansat tulevat vaeltamaan sen valossa (Ilm. 21:24). Nämä ovat pelastettuja kansoja, jotka eivät ole saavuttaneet sitä, että olisivat tulleet Jumalan asumuksiksi. He ovat kuitenkin huutaneet avukseen Herran nimeä, niin että ovat pelastuneet. Mutta Jumalan tahto, vaeltaminen Jumalan tahdossa, joka on meidän pyhityksemme, on täysin tuntematonta näille kansoille.  Jumalan tahto on kuitenkin Jumalan asumusten hyvin tuntema. He ovat harjoitelleet valossa vaeltamista, niin kuin hän on valossa. Siten Jeesuksen Kristuksen veri on voinut puhdistaa heidät kaikesta synnistä ja tehdä heidät Jumalan asumuksiksi.

He ovat voittaneet ja saavat periä kaiken (Ilm. 21:7 norjalainen käännös).

Kun nyt pelastus on näin mahtava, ahkeroikaamme sitä, että saamme mahdollisimman suuren pelastuksen vaeltaessamme täällä muukalaisuutemme päivinä.

Artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran BCC:n lehdessä nimeltä "Skjulte Skatter" helmikuussa 1941.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag