Jumala punnitsee ne koetukset, jotka hän lähettää

Silloin kun olin pieni, pelkäsin usein odottamattomia asioita, jotka eivät menneet tavallisen kaavan mukaan. Saatoin saada paniikkikohtauksen vain ajatuksesta, että minun täytyisi muuttaa jonakin päivänä enkä enää voisi asua vanhempieni kanssa.

Kun aloitin yläasteen koulussa, minusta näytti, että edessäni oli monia suuria muutoksia. Silloin huomasin, että saatoin huolestua helposti, mutta en kuitenkaan kokenut todellista pelkoa.

Taistelu pelkoa vastaan

Kun tulin kotiin ensimmäisenä koulupäivänä, kaikki meni aika hyvin, mutta yöllä nukuin rauhattomasti; valvoin vatsa kipeänä ja tunsin itseni stressaantuneeksi. Tiesin, että seuraavasta päivästä tulisi rankka. En pystynyt syömään aamiaista ja tunsin lamauttavien tunteiden saavan otteen minusta. Se oli kuin aalto olisi pyyhkäissyt ylitseni ja tiesin, että minun olisi vaikea pitää päätä vedenpinnan yläpuolella. Seuraavina kymmenenä päivänä minulla ei ollut todellakaan mitään ruokahalua. Oli vaikea nukahtaa illalla, ja aamulla vatsani oli kipeä.

Vanhempani rukoilivat puolestani, lohduttivat ja tukivat minua sekä rohkaisivat minua luottamaan siihen, että Jumala auttaisi minua. Olin 11-vuotias, ja yksinkertaisessa lapsenuskossani rukoilin Jumalalta apua. Vanhempani veivät minut myös psykologille ja sain joitakin lääkkeitä, jotka auttoivat minua, niin että tulin rauhallisemmaksi. Vähitellen alkoi mennä paremmin, mutta en ollut kokonaan vapaa ongelmastani.

Kului muutamia vuosia. Tunsin hyvin, että minulla oli pyrkimyksiä lannistaa  sisäinen paineeni; minulla ei kuitenkaan siihen aikaan ollut useampia kunnon pelkokohtauksia. Mutta silloin kun minun piti aloittaa jatkokoulutus, minut valtasi juuri se sama painajainen, joka minulla oli ollut neljä vuotta aikaisemmin. Olin tullut vanhemmaksi ja oppinut kyllä käsittelemään uusia tilanteita. Mutta yht´äkkiä tämä ahdistava tunne lamautti minut taas enkä yksinkertaisesti pystynyt hallitsemaan sitä. Miksi Jumala oli luonut minut tällaiseksi? En ymmärtänyt, miksi juuri minä reagoin niin kuin tein. Miksi sisarukseni olivat vapaat tästä vaivasta? Minusta tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta. Miksi juuri minä?

Miksi Jumala oli luonut minut sellaiseksi?

Nyt ymmärrän paremmin: Jumalalla oli jotakin sanottavaa minulle. Hän tahtoi puhua minulle sen kautta, mitä koin. Jumala puhuu jollekin yhdellä tavalla ja toiselle toisella tavalla. Jumala halusi saada minut Hänestä riippuvaiseksi ja laskemaan kaiken hänen käsiinsä.

Niinä päivinä kun taas koin uuden kouluni aloittamisen vaikeaksi, vanhempani ja useimmat läheiseni rukoilivat puolestani. Muistan erityisen hyvänä erään aamun, jolloin olin aivan pelon lamauttama. Isäni otti minut kanssaan isovanhempieni luokse ja pyysi heitä rukoilemaan kanssani. Isoäitini oli rukouksen nainen. Kun menin sitten luokkahuoneeseen sinä aamuna, sen jälkeen kun hän oli rukoillut puolestani, tunsin selvästi, että se, mikä niin raskaana painoi minut alas, otettiin hetkessä minulta pois.

Se, joka todella on kokenut pelkoa, tietää, että ihminen ei voi itse hallita pelkokohtausta. Olin varma, että Jumala kuuli rukouksemme ja poisti pelkoni sinä aamuna. "Jos Jumala on minun puolellani, kuka voi olla minua vastaan?" ajattelin avatessani luokkahuoneen oven.

Sillä viikolla jokaisena aamuna oli kuitenkin edelleen vaikeaa.  Jatkoin rukoilemista ja tunsin selvästi, että sitä Jumala minulta halusi. Ehkä oli jotakin, mistä minun piti luopua. Ajattelin, että mikäli saisin vielä vahvemman uskon, niin vapautuisin näistä reaktioista.

Rukousvastaus -uskon kautta

Aikaisin eräänä aamuna tiesin, että minun piti puhua isäni kanssa. Kerroin, että tunsin olevani pimeässä tunnelissa. Hän sanoi, että Jumalalla oli aivan varmasti suunnitelma näiden koetusten suhteen. Isäni sai raamatunjakeen. Se oli Hoos. 6:1-3:  "Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut meitä, mutta hän parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, mutta hän myös sitoo meidän haavamme. Hän virvoittaa meidät eloon kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessään. Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan hänet. Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan."

Tämä oli kenties vastaus rukouksiini. Mutta jos nämä jakeet olivatkin vain sattumaa? Koko minun inhimillinen ajatuksenkulkuni löi vastaan täydellä voimalla. Mutta päätin uskoa. Päätin, että tahdoin luottaa Jumalaan ja sanoin hänelle, että hänen täytyi nostaa minut ylös, niin kuin jakeet ilmaisivat.

Ja Jumala piti lupauksensa. Kolme päivää myöhemmin saatoin nousta ylös tuntematta häivääkään pelosta ja rauhattomuudesta. Olin aivan rauhallinen ja tunsin itseni höyhenenkevyeksi. Tiesin, ettei se ollut ohimenevä tunne. Ei, Jumala oli sitonut minun haavani: hän oli tehnyt minut eläväksi!

Tästä tuli suuri uskonkokemus minulle. Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille eri tavoin. Minulle hän ilmaisi itsenä edellä kerrotulla tavalla, juuri näiden koetusten kautta ja sen raamatunkohdan kautta, jonka hän lähetti minulle. Jumala kuuli rukoukseni. Ehkä hän vastaa sinulle aivan toisella tavalla, mutta hän vastaa aina, kun rukoilemme häntä puhtaalla ja jakamattomalla sydämellä , niin kuin hän tahtoo, ja kun uskomme, että voimme pelastua hänen lähettämiensä koetusten kautta. Ajattele, että kaikki, mitä kohtaamme tiellämme, voi johtaa meitä taivaaseen, on kysymys siten helpoista tai vaikeista olosuhteista. Minun tulee käyttää hyväkseni juuri niitä tilaisuuksia, jotka saan osakseni.

Voin tulla uudeksi luomukseksi.

Sen päivän jälkeen en ole enää tuntenut pelkoa. Olen nuori nainen, joka näkee elämän valoisana. Sen jälkeen kun Jumala vapautti minut pelosta, hän on kuljettanut minua läpi uusien olosuhteiden, joissa tiesin ainoaksi tehtäväkseni luovuttaa kaikki Jumalan käsiin. Sieluni on toki edelleen rauhaton, kun asiat menevät vähän poikittain tai joudun uusiin olosuhteisiin, mutta opin rauhoittamaan sieluni ja pitämään horjumattoman lujasti kiinni toivosta, jonka olen saanut. "Se toivo on meille kuin sielun ankkuri" Hep. 6:19. Olen kokenut, että Jumala on hyvä ja tiedän, että hänellä on ihana suunnitelma kaiken sen suhteen, mitä hän lähettää tielleni. Ajattele, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa (Room. 8:28).

Jumala punnitsee ne koetukset, jotka hän lähettää. Hän tietää, mitä tarvitsen tullakseni uudeksi luomukseksi. Minun tulee käydä tulen läpi tullakseni osalliseksi kaikista Kristuksen hyveistä. Kaikki eivät tule koetelluiksi samalla tavalla, mutta Jumala tietää tarkkaan, mitä minä tarvitsen puhdistuakseni. Hän tahtoo, että minusta tulee uusi luomus. Ja juuri sitä kaipaan koko sydämestäni.