Jotain, mikä kaikille on yhteistä

Riippumatta siitä, onko meillä “kiltti” persoonallisuus tai ei, meillä kaikilla on jotain yhteistä….

Kirjoittanut Maggie Pope
Jotain, mikä kaikille on yhteistä

Kaikki lapseni ovat aikuisia, ja useimmat ovat muuttaneet pois kotoa, mutta erityisesti yksi heistä on alkanut lähettää minulle monia mielenkiintoisia kysymyksiä. Koska nämä kysymykset on lähetetty tekstiviesteinä eikä kasvoista kasvoihin, minulla on aikaa miettiä, mitä vastaan. Jotkut aiheista ovat monimutkaisia, kaikki mielenkiintoisia, mutta yksi kysymys yllätti minut erityisesti. Se oli tämä:

Kuinka päästä vapaaksi tästä elämästä, jossa eletään vain itselleen? Ja kuinka lopettaa sellaiset ajatukset kuin, mitä haluan itselleni/ mitä haluan tehdä jne.? Kun näen N.N:n, hän on aina vain niin iloinen, ja ajattelee aina toisia.

Se, mitä on pinnan alla

Syy siihen, että kysymys yllätti minut, oli se, ettei kysyjä näennäisesti elä itselleen, hän näyttää aina onnelliselta ja tuntuu aina ajattelevan toisia. Tiedän myös, ettei henkilö, joka mainittiin tekstiviestissä esikuvana, aina ole onnellinen vaan taistelee itse asiassa itsekkyyttä vastaan.

Meillä on taipumus ajatella, että toisilla ihmisillä on kaikki kunnossa elämässään, mutta me roikumme perässä ja edelleen raadamme alkeiden kanssa. Voimme yrittää olla reippaita, mutta pinnan alla sellainen voi herättää kielteisiä ajatuksia siitä, minkä arvoisia olemme, ja mikä on suhteemme Jumalaan. Se, mitä näemme ”toisissa”, ei ole heidän ajatusprosessinsa. Emme näe heidän taisteluitaan, joissa he raatavat, tai negatiivisia ajatuksenkulkuja, jotka heidän on voitettava.

Yhteistä kaikille

On jotain, mikä on kaikille yhteistä. Se on liha tai voimme sanoa ”minun elämäni” – joka on luonnollinen minäni. Tämä on sama kaikille, jotka haluavat seurata Kristusta – liha, joka on voitettava. Vaikka ihmiset ovat miellyttäviä persoonallisuuksia ja ”hienompia” kuin minä, niin olemme kaikki samalla viivalla, kun kysymyksessä on taistelu lihaa vastaan. Miellyttävällä persoonallisuudella ei ole merkitystä, ainoastaan sillä, että haluamme löytää oman elämämme ja kadottaa sen.

Ensimmäinen perusperiaate kaikille meille, jotka haluamme olla kuin Kristus, on se, että uskomme tämän:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää.” Room. 7:18.

Toinen perusperiaate kaikille meille, jotka haluamme olla kuin Kristus, on se, että uskomme tämän:

”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen.” Matt. 10:39.

Mistä meidän tulee olla kiinnostuneita

Huomiomme tulee olla siinä, mitä löydämme arkipäivän aikana elämästämme, ei siinä, minkälaisia toiset ovat. Löytääksemme elämämme, meidän on etsittävä sitä. Joka ikinen kerta, kun löydämme jotain elämästämme, mikä on ristiriidassa Jumalan luonnon kanssa, ja kiellämme sen, olemme päässeet lähemmäksi Jeesuksen kuvan kaltaisuutta. Onnistumme parhaiten, kun emme enää pyri olemaan tuntemiemme “hyvien ihmisten” kaltaisia, jotka näyttävät aina olevan niin kilttejä ja huomaavaisia. Meillä on oltava mielipiteemme, jotka myös ilmaisemme. Kristuksen ruumis ei koostu ihmisistä, jotka yrittävät olla miellyttäviä toisiaan kohtaan; se rakentuu ihmisistä, jotka löytävät elämänsä ja kadottavat sen. Tälle kalliolle yhteys rakentuu.

Eritelkäämme vihollisemme selkeästi – tiedän tämän päivän taistelun, mutta se on ollut minun ja Jumalan välinen taistelu. Ehkä kukaan ei ole pannut merkille, että olen tuntenut itseni ”kurjaksi ja köyhäksi ja sokeaksi ja alastomaksi”, tai että olen taistellut suuttumista, kateutta tai omahyväisyyttä vastaan.

Kun taistelen oikein, ihmiset panevat kuitenkin merkille sen, että minussa alkaa tapahtua muutosta. Jotkut asiat vievät pidemmän ajan kuin toiset, mutta emme saa pelätä taistelua, sillä onnistuminen on meille taattu.

”…ja luotan täysin siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil. 1:6.

 

Kanskje er du interessert i å lese mer i våre kommentarer eller i disse artiklene:

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa

Kirjoittanut Elias Aslaksen

Tämä kirjanen perustuu siihen, mitä Paavali kirjoittaa Gal. 2:19-20: ssa: «Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa …”
Tässä Elias Aslaksen selittää, mitä se tarkoittaa ja kuinka lukijalla voi olla sama todistus elämässään kuin Paavalilla.