Jos olemme pelastettuja uskon kautta, mitä usko sitten on?

Mitä on usko?  Tämä voi vaikuttaa monitahoiselta kysymykseltä, koska usko ei ole mitään näkyvää tai kouraantuntuvaa, ja se voi itse asiassa merkitä eri asioita eri ihmisille!

Usko on valinta

Ennen kaikkea kristillinen usko julistaa ehdotonta uskoa Raamattuun, joka on ihmiskunnalle annettu Jumalan Sana – tosi, koeteltu ja muuttumaton. Usko on myös ehdotonta luottamista Jumalaan, hänen rakkauteensa minua kohtaan sekä hänen valtaansa auttaa minua riippumatta siitä, mitä kohtaan elämän tiellä. ”Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11:6.

Usko on valinta. Tarvitsen uskoa tullakseni kristityksi.  Valitsen uskomisen Jeesukseen Kristukseen, siihen, että hän kuoli syntieni tähden, ja että uskon kautta häneen saan syntini anteeksi. Lupaus on selkeä: «Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16. Kysymyksessä on usko Henkilöön, joka pelastaa sielun, joka uskoo. Se ei ole usko tiettyyn filosofiaan tai kokoelmaan sääntöjä.

Kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että pelastus on lahja, emme voi hankkia sitä omalla panoksellamme. ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.” Ef. 2:8-9.  Se, että Jumalan edessä tunnustan syntini ja käännyn pois siitä, on ensimmäinen ja ratkaiseva askel. Mutta en voi edelleenkään pelastaa itseäni! ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Tämän lahjan vastaanottamiseksi minun on uskottava ja henkilökohtaisesti otettava vastaan Jumalan lahja hänen Pojassaan. Syntien anteeksianto on fantastinen alku ja tuottaa suuren ilon kaikille, jotka todella uskovat Jeesukseen. Ei ole pieni asia saada synnin taakka ja velka poistetuksi omastatunnosta!

Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Minut on siis pelastettu armosta uskon kautta. Valitsen uskomisen. Mitä sen jälkeen? Tarvitseeko minun uskoa sen jälkeenkin? Kyllä! Jos haluan elää siten, että se miellyttää Pelastajaa, johon uskon. Vaikka synnin taakka on poissa, on luonnossani asuva synti edelleenkin syy moniin kiusauksiin. Seuraava jae efesolaiskirjeen 2. luvussa kertoo meille, mitkä ovat Jumalan ajatukset meitä kohtaan ensimmäisen pelastuskokemuksemme jälkeen. ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” Ef. 2:10. Jumalalla on siis ajatuksissaan jotain paljon suurempaa ja vielä fantastisempaa meitä varten, sen jälkeen kun olemme uskoneet häneen syntien anteeksisaamiseksi.

Roomalaiskirjeessä 5:10 on niin ikään kirjoitettu: «Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja.” Jeesuksen elämä oli elämää toiminnassa. ”Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi.” Hepr. 5:8. Pelastuakseni hänen elämänsä kautta tarvitsen uskon, joka saa minut toimimaan. Paavali kutsuu sitä uskon kuuliaisuudeksi (Room. 1:5).

Jeesus on suuri edelläjuoksijamme ja uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä (Hepr. 12:2). Kaikki vanhan liiton uskonsankarit toimivat uskonsa perusteella. He tekivät jotakin. Jok’ikinen heistä uskoi – ja toimi! Uskon kautta rakensi Nooa arkin, uskon kautta oli Aabraham kuuliainen jne. (Hepr. 11).

Ryhdy toimimaan!

Johannes kirjoittaa hyvin yksinkertaisesti: «Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” Joh. 1:4. Tässä valossa Jeesuksen elämästä minun tulee vaeltaa – ryhtyä toimimaan! Jos todella haluan totella Jumalan hyviä elämänlakeja, jotka ovat hänen sanassaan, minun täytyy pian ryhtyä taisteluun; taisteluun syntiä vastaan, jonka valo paljastaa. Tämä on uskon hyvää kilpailua!

Voittaakseni tämän taistelun minun  on uskottava itseni ulkopuolella olevaan voimaan. Pyhän Hengen voimaan, Jeesukseen, joka on luvannut, että hän voi pelastaa minut täydellisesti (Hepr. 7:25). Tämä jatkuvasti etenevä pelastus on työntekoa uskossa. Sillä ei ole mitään tekemistä tunteitteni kanssa, jotka voivat heilahdella ylös ja alas kuin jojo. Mutta kun uskon Jumalaan ja päätän sydämessäni totella häntä, jopa vastoin tunteitani ja inhimillistä ymmärrystäni, Jumalakin ryhtyy toimimaan! Hän lähettää armoa ja apua oikeaan aikaan, ja kaikki  kunnia saavutetusta pelastuksesta kuuluu hänelle!

Usko avaa oven voittoisaan elämään! Uskon kautta voimme todellakin voittaa niin kuin hän on voittanut! ”Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” 1. Joh. 5:5. Uskon siihen, että hänellä on valta pelastaa minut. Uskon, että kun otan ristini ja kiellän itseni, niin kuin Jeesus teki tai niin kuin Raamatussa sanotaan, että kun minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, niin voitan synnin ja oman, itsekkään elämäni. ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.” Gal. 2:19-20.

Usko on arvokasta omaisuutta! Kuten sanoimme aluksi, se ei ole näkyvää tai kouraantuntuvaa. Mutta Jeesus sanoi epäilevälle Tuomakselle: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Joh. 20:29. Myös Pietari kirjoittaa tästä siunauksesta. ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen.” 1. Piet. 1:8-9. Tulos elävästä uskosta on sekä näkyvä että kouraantuntuva! Opetuslapset näkivät sen ja koskettelivat sitä käsin Jeesuksessa. Meidän kutsumuksemme kristittyinä on päästä tähän samaan onnelliseen ja ihanaan elämään – uskon kautta!