Joen menettäminen

Vuoden 2010 kesäkuun 10. päivän aamu alkoi, niin kuin mikä tahansa tavallinen päivä. Emme voineet tietää, että siitä tulisi päivä, joka oli muuttava elämämme ainiaaksi. Puhelu myöhään iltapäivällä lähisairaalasta toi uutisen, jota kukaan isä ja äiti ei haluaisi kuulla. Kallis 21-vuotias poikamme oli ollut mukana kuolemaan johtaneessa auto-onnettomuudessa. En voinut käsittää mieheni sanoja, kun hän varovaisesti kertoi minulle, että Joe oli ”poissa”. Vasta sairaalassa, kun seisoin hänen liikkumattoman, elottoman ruumiinsa vieressä, joka oli uskomattoman täydellinen sellaisen onnettomuuden jälkeen, aloin tajuta, mitä nuo sanat – hän on poissa – tarkoittivat.

Surun ja menetyksen käsitteleminen

Näin alkoi perheen matka surun ja menetyksen käsittelemisessä. Kun katselen taaksepäin, voin nähdä, kuinka Jumala oli valmistanut sydäntäni Joen kuolemaan, vaikkei se ollut minulle tietoista. Mutta tietenkin hänen kuolemansa oli edelleen suuri shokki.

Muistan raaán surun ja shokin ja sekä tuskan, joka oli niin intensiivinen, että tunsin ikään kuin miekka olisi tungettu sydämeeni. Minulla ei ollut lainkaan kyyneliä; pystyin vain voihkimaan. Mutta juuri siinä tilassa tunsin, että Jeesus oli valtavan lähellä, ikään kuin hänen käsivartensa olisivat kietoutuneet ympärilleni. Uskon, että Jeesus oli vierelläni ensimmäiset yöt, koska nukuin kuin vauva syvästä surustani huolimatta. Tunsin, että taivas oli avoinna ylläni, ja enkelit ympäröivät minua. Olen niin kiitollinen, että Jumala oli meidän kaikkien kanssamme! Job 1:21:n sanat kävivät toteen: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”

Voin rehellisesti sanoa, että huolimatta surusta ja menetyksestä sekä uskomattomasta shokista, joka seuraa äkillistä kuolemaa, Joen kuolema oli kaunein kokemus, minkä milloinkaan olin kokenut. Taivas oli erittäin lähellä! Lähimmät ystävämme olivat myös meille valtavaksi lohdutukseksi jakamalla surun kanssamme ja tukemalla meitä. Perheemme oli rakkauden ja huolenpidon ympäröimä niin Jumalan kuin ihmisten taholta.

Jumala ei tee virheitä

Meille kävi nopeasti selväksi kuultuamme Joen kuolemasta, ettei Jumala tee virheitä. Hän näki Joen olevan valmis noudettavaksi kotiin. Äitinä en koskaan ole toivonut häntä takaisin tänne maan päälle, tai kyseenalaistanut Jumalan täydellistä johdatusta, kun hän otti Joen pois. Jumala otti hänet luokseen kotiin juuri oikealla hetkellä. Aivan niin kuin haluttaisiin poimia kypsä hedelmä puusta, Jumala oli aivan yksinkertaisesti poiminut Joen pois täältä maan päältä. Tämä ajatus toi syvän rauhan sydämeemme ja sieluumme.

Jumala oli antanut Joen meille lahjaksi. Hänen kuolemansa sai minut näkemään, etteivät lapsemme todellakaan kuulu meille; ne kuuluvat Jumalalle. Kun Jumala otti Joen, hän otti vain takaisin sen, mikä koko ajan oikeutetusti oli hänen omaansa. Jumala oli antanut hänet meille hetkeksi, ja nyt saatoin tavallaan antaa hänet takaisin Jumalalle, hänen luojalleen. Tulin muistutetuksi Raamatun Hannasta. Hän oli rukoillut Jumalaa saadakseen lapsen. Jumalalle antamaansa lupaukseen perustuen hän antoi Samuelin takaisin Herralle. Tämän piti palvella temppelissä yhdessä pappi Eelin kanssa. Mietin sitä, mahtoiko Hanna kokea sekä surua että iloa, niin kuin minä. Surua siitä, että poikani oli poissa maan päältä ainiaaksi, mutta samalla iloa ajatuksesta, että hän oli ikuisesti turvassa taivaassa!

Joen elämä

Joe oli elänyt lyhyen elämänsä hyvin. Hän oli antanut elämänsä kokosydämisesti Jumalalle nuorena teininä, ja hänestä tuli esimerkki kaikille, jotka tunsivat hänet. Hän rakasti Jumalaa koko sydämestään! Eräs ystävä, joka tunsi hänet hyvin, kirjoitti nämä sanat meille Joen kuoleman jälkeen: ”Siunattu on vanhurskaan muisto – Joe. Autuaita ovat puhdassydämiset – Joe. Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano – Joe. Autuaita ovat ne, jotka eivät vaella jumalattomien neuvon mukaan – Joe.” Eräs toinen rakas ystävä kuvasi Joeta kokosydämisenä, kiehuvan kuumana, innokkaana, ahkerana nuorena miehenä.

Vaikka perheemme tunsi Joen hiljaisena, ystävällisenä poikana, hänestä tuli rohkea, asioihin paneutunut kristitty, työkalu Jumalalle. Hän ei pelännyt puolustaa uskoaan eikä taistella puhtauden puolesta koulussa, tai missä hän kulloinkin oli. Hänen kokosydäminen innokkuutensa tuotti häpeää hänen elämänsä ylle, mutta myös hiljaista ihailua ja kunnioitusta jumalaapelkäävien ihmisten sydämissä.

Joe sai voimaa elämäänsä ravitsemalla itseään Jumalan sanalla. Hän luki ahkerasti kirjallisuutta, joka inspiroi häntä olemaan parempi ihminen. Hän käytti aikaa Raamattunsa lukemiseen ja rukoili itsensä ja toisten puolesta. Hänen kuolemansa jälkeen löysimme hänen sänkynsä vierestä avoimen Raamatun ja pienen muistikirjan, mihin oli kirjoitettu monia nimiä hänelle tyypillisillä harakanvarpailla. Se oli hänen rukouslistansa.

Hänen kuolemansa jälkeen yllätyimme usein, kun saimme kuulla suurilta ja pieniltä, kuinka Joe oli päässyt heitä lähelle ja koskettanut heidän elämäänsä tavalla tai toisella. Hänellä oli erityisen myötäelävä sydän lapsille, nuorille ja vanhemmille ihmisille, joilla oli jokin toiminnallinen häiriö tai olivat hauraita mieleltään, tai niitä kohtaan, joista ehkä ei välitetty. Hän lämmitti heitä pyrkien lempeillä sanoilla ja ystävällisillä teoilla täyttämään heidän sydämensä tarpeen.

Jumala teki syvällisen ja nopean työn Joessa, koska hän oli sydämeltään nöyrä. Hän oli myös täynnä uskon henkeä oman elämänsä suhteen! Elämänsä lopulla hän kirjoitti eräälle ystävälle: ”Minun täytyy tulla ankkuroiduksi ja sopeutuneeksi juurtuneeksi vaatimattomiin oloihin. Olemme niin heikkoja ihmisinä; tarvitsemme jumalanpelkoa. Jumala on niin hyvä, että hän toivoo voivansa haluaa tehdä valtavan suunnattoman työn meissä, jotka olemme olleet synnin orjia. Hän haluaa muuttaa meidät täydellisesti, ja hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme saavuttaaksemme päämäärän. Lopulta tulemme seisomaan Siionin vuorella yhdessä Jeesuksen ja kaikkien pyhien kanssa, niiden, jotka ovat taistelleet täällä maan päällä, ja laulamme uutta laulua. Se tulee onnistumaan!”

Hänen kuolemansa jälkeen yksi Joen läheisistä ystävistä kirjoitti nämä hyvät sanat meille: ”Joe ymmärsi, että hän oli Jumalan talo: Talo, joka tuli Jumalalta ja piti antaa takaisin Jumalalle. Joe uhrasi itsensä vilpittömästi ja halukkaasti Jumalalle siinä määrin, että Jumala on nyt ottanut hänet luokseen kotiin. Aion seurata hänen esimerkkiään joka hetki.”

Katse suunnattuna eteenpäin…

Joen kuolema muutti minua monella tavalla, ja opetti minulle monia arvokkaita asioita. Sain pehmeämmän sydämen toisia ihmisiä kohtaan ja toiveen siitä, että oppisin iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa. Sain uudet silmät nähdäkseni, kuinka arvokkaita kaikki lapseni ja lapsenlapseni ovat. Sain kauaskantoisen näyn ikuisuudesta tehdäkseni kaiken, mitä tarvitaan taistellakseni heidän jokaisen puolesta, niin että myös he voivat tulla sinne, missä Joe on nyt.

Joen kuolema vaikutti sen, että halusin käyttää jokaisen tilaisuuden hyvän tekemiseen ja synnin voittamiseen, koska elämä on niin lyhyt. Ymmärsin, ettei minulla ole mitään pelättävää, ei tarvitse pelätä edes lapsen menettämistä, sillä Jumala on kanssamme ehdottomasti kaikessa! Ymmärsin sen, että Jumala voi ottaa jotain, mikä inhimillisesti katsoen aiheuttaa valtavan tragedian, ja tehdä siitä jotain uskomattoman kaunista, kun luotan häneen. Se sai minut ymmärtämään, ettei minun koskaan tarvitse asettaa kyseenalaiseksi jotain, mitä Jumala tuo tielleni. Hänen tiensä ja ajatuksensa ovat paljon korkeammat kuin minun ajatukseni. Hän tietää, mikä minulle on parasta! Hänen tiensä on täydellinen. Joen kuolema on antanut minulle yhteyden ikuisuuteen ja taivaaseen, yhteyden, jota minulla ei ollut aikaisemmin. Ajattelen taivasta. Ajattelen, minkälaista on olla eräänä päivänä yhdessä Joen kanssa, jos olen uskollinen elämässäni täällä maan päällä.

Lempeä liekki Joen steariinikynttilässä on sammunut täällä maan päällä, mutta hän tulee aina loistamaan iäisissä majoissa. Minua lohduttaa ajatus, että Joe on nyt osa suurta todistajien pilveä, ja hän kannustaa minua uskon taistelussani.

Kuusi vuotta Joen kuoleman jälkeen menetimme 32-vuotiaan tyttäremme. Voimme todistaa, että Jumala on uskollinen. Hän kantoi jälleen kerran koko perheen vielä yhden surun ja menetyksen ajan läpi.