Jeesus: Pioneeri, tienraivaaja, edelläjuoksija

Oletko kuullut Jeesuksesta edelläjuoksijanasi? Ehkä olet kuullut hänestä henkilönä, joka on käynyt tien sinun puolestasi.

Mitä käsite "edelläjuoksija" tarkoittaa? Sanakirjaselityksen mukaan "edelläjuoksija" on "henkilö, joka käy toisten edellä, jotta he voivat tulla perässä tai kehittyä; henkilö, joka lanseeraa jotain uutta". On kirjoitettu, että Jeesus oli edelläjuoksijamme. Jos näin on, silloin se tarkoittaa, että täytyy olla muita, jotka seuraavat häntä, muutoin olisi järjetöntä, että häntä kutsutaan "edelläjuoksijaksi".

"Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se olottuu esiripun sisäpuolelle asti. Sinne Jeesus meni edelläjuoksijana meidän puolestamme, kun hän oli tullut ylipapiksi ikuisiksi ajoiksi, Melkisedekin järjestyksen mukaan." Hepr. 6:19-20.

Joidenkin henkilöiden seuraaminen tarkoittaa tietysti sitä, että menee samaa tietä kuin he ovat menneet, jotta voisi saavuttaa samat tulokset kuin he ovat saavuttaneet. Kuinka me voimme oikeastaan seurata Jeesusta? Ensin meidän täytyy ymmärtää, mitä Jeesus saavutti ollessaan maan päällä ja miksi haluamme seurata häntä.

Kuinka Jeesuksesta tuli edelläjuoksijamme?

Kun Jeesus syntyi maan päälle, hän ei ollut sellainen kuin Aadam ennen syntiinlankeemusta, ilman ihmisluonnossa olevaa syntiä. Hän aloitti juoksunsa ihmisenä ja palvelijana, ei kuninkaana, koska silloin emme voisi  seurata häntä (Fil. 2:7). Hän tuli osalliseksi lihasta ja verestä – koko synnin ruumiista – aivan kuten lapset (Hepr. 2:14; Room. 7:18).

"Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi." Hepr. 5:8. Jeesuksen piti oppia kuuliaisuus; se tarkoittaa, että hänellä oli oma tahto, joka oli ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Tarvittiin kärsimyksiä, jotta hän olisi totellut Isäänsä, ja se tarkoitti, että hän ei antanut periksi omalle tahdolleen. Joka kerta, kun Jeesus tuli kiusatuksi ja liha vaati oikeuttaan, Jumala tuomitsi synnin, joka asui hänen ruumiissaan, ja Jeesus uhrasi itsensä (Room. 8:3-4). Hän ei koskaan tehnyt syntiä, vaan hän löysi synnin, joka hänessä asui ja hän vei sen iankaikkiseen kuolemaan antamatta kertaakaan periksi (Hepr. 4:15). Tällä tavalla kaikki synti ja oma tahto Jeesuksen lihassa kuoli ja jumalallinen luonto tuli esiin hänen elämässään.

Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä, temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti (Matt. 27:51). Esirippu esti tien kaikkein pyhimpään temppelissä, ja se symbolisoi lihassa olevaa syntiä, jonka kaikki ihmiset ovat perineet syntiinlankeemuksessa, koska synti erottaa ihmiset Jumalasta ja estää pääsyn kaikkein pyhimpään. Kun esirippu repeytyi, se oli merkki siitä, että kaikki synti Jeesuksen ruumiissa oli tuomittu ja viety kuolemaan. Jeesus oli vihkinyt uuden ja elävän tien lihan läpi – esiripun läpi – aivan Isän valtaistuimelle asti (Hepr. 10:19-22). Hänestä oli tullut edelläjuoksija, ja hän oli tehnyt mahdolliseksi ihmisille tulla osallisiksi Jumalallisesta luonnosta, jos he ovat halukkaita käymään saman tien kuolettamalla synnin lihassa.

Kuinka voimme seurata Jeesusta?

"Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä se, joka on kärsinyt lihassa, on lakannut synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen vaan Jumalan tahdon mukaan." 1. Piet. 4:1-2. Jeesus oli osoittanut meille tien olemalla ensimmäinen, joka ryhtyi taisteluun syntiä vastaan lihansa päivinä. Jos ihmiselle ei olisi ollut mahdollista saada jumalallista luontoa, Jeesuksen elämä ja kuolema olisi ollut turha.

Monilla on sellainen käsitys, että kun he ovat tulleet Jeesuksen luo, he ovat käyneet koko tien. Mutta siinä on iso ero, tuleeko Jeesuksen luo vai kulkeeko tien.

Mitä tarkoittaa tämän tien kulkeminen lihamme läpi? "Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää." Room. 7:18. Tämä on sama liha, jonka Jeesus peri Ihmisen Poikana. Kun me tulemme kiusatuiksi, se johtuu synnistä, joka on lihassamme. Olemme perineet synnin syntiinlankeemuksessa. Juuri silloin kun tulemme kiusatuiksi, meillä on mahdollisuus kuolettaa synti, jonka kohtaamme. Teemme sen kieltämällä, olemalla hyväksymättä kiusausta, ja sen sijaan uhraamme itsemme  tehdäksemme sen, mikä on Jumalalle mieluista. Tällä tavalla synti lihassamme kuoletetaan vähä vähältä, ja se menettää valtansa. Tätä tarkoittaa synnin tuomitseminen lihassa (Room. 8:3).

Läpi koko elämänsä Jeesus antoi ruumiinsa uhriksi tehdäkseen Isän tahdon (Hepr. 10:7; Luuk. 22:42). Jotta voisimme seurata häntä, myös meidän tulee antautua samaan tahtoon – Jumalan tahtoon. Saamme syntien anteeksiannon Jeesuksen veren kautta, mutta kun panemme elämämme alttiiksi ja antaudumme samaan tahtoon kuin Jeesus, meillä on rohkeus mennä kaikkein pyhimpään Jeesuksen veressä, joka on myös veri, joka virtaa meidänkin elämästämme, kuvaannollisesti, kun vihaamme elämäämme – omaa tahtoamme – niin että se kuolee.

Henkilökohtainen apu edelläjuoksijaltamme

Kaikkeinpyhimmässä Jumala ilmestyy meille ja puhuu meille. Siellä saamme oppia Isän tahdon. Siellä on myös armon valtaistuin (Hepr. 4:16). Siellä on Jeesus, Isän oikealla puolella, ja hän rukoilee meidän puolestamme (Hepr. 7:25). "Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan." Hepr. 2:18. Koska hän itse on käynyt tämän tien ja ollut kiusattu kaikessa niin kuin mekin, hän ymmärtää, mitä me käymme läpi ja hän säälii meidän heikkouttamme (Hepr. 4:15). Se ei ole sääliä ja sympatiaa, joka sallisi meidän pysyä synnissä, vaan se on todellista apua siihen, että pääsemme  pois synnistä ja voitamme kurjuuden ja kuoleman, mihin se johtaa! Kun rukoilemme häntä, hän näkee tarpeemme, ja hän rukoilee meidän puolestamme Jumalaa. Siten hän on myös välimiehemme.

Me voimme rohkeasti astua armon valtaistuimen eteen saadaksemme armon ja avun synnin voittamiseen oikeaan aikaan. Tarvitsemme tätä apua onnistuaksemme niin kuin Jeesus. Tämä armo avuksi oikeaan aikaan ei ole anteeksiantoa sen jälkeen, kun olimme tehneet syntiä, vaan armoa ja voimaa kiusauksen hetkellä, niin ettemme lankea ja tee syntiä.

Jos otamme Jeesuksen edelläjuoksijaksemme ja luovumme kaikesta käydäksemme tälle opetuslapseuden tielle, Jeesuksesta tulee kaikista läheisin, henkilökohtainen ystävämme. Hän puhuu meille sydämessämme Pyhän Hengen kautta, ja antaa meille tarvittavan, rehellisen ja arvokkaan ohjauksen ja opastuksen. Ystävänämme hän tarjoaa myös lohdutusta ja voimaa, eikä hän pelkää kertoa meille ehdotonta totuutta siitä, millaisia me olemme, niin että näemme itsemme ja voimme muuttua.

Silloin koemme Jeesuksen sellaisena, joka ei vain raivannut tietä vaan myös juoksee meidän kanssamme, sydän täynnä huolenpitoa, rakkautta, toivoa, laupeutta ja ohjausta ja hän auttaa meitä päämäärää kohti – vapauteen lihassa olevasta synnistä, niin että Kristuksen hyveet, Hengen hedelmät, kasvavat ja tulevat esiin!