Jeesuksen aikaansaama vallanvaihto

Jeesuksen aikaansaama vallanvaihto

Jeesus sai aikaan vallanvaihdon, joka pani maan ja taivaan liikkeelle. Kenellä tai millä oli valta aikaisemmin, ja kenellä on valta nyt?

5 Minuuttia ·

Ajatellessamme Jeesuksen tuloa maan päälle ymmärrämme, että hänen tarkoituksensa oli saada aikaan mullistus – vallanvaihto. Alusta lähtien hänen julistuksensa oli: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"  Matt. 4:17. Kun Jeesus syntyi, maa oli roomalaisen maailmanvallan miehittämä. Emmauksen tiellä kulkijat, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa hänen ylösnousemisensa jälkeen, kertoivat hänelle, että he toivoivat Jeesuksen olevan Israelin vapauttaja (Luuk. 24:21).

He ajattelivat silloin ulkoista, poliittista mullistusta, jonka seurauksena Israel vapautuisi roomalaisten vallan ikeestä. Kesti oman aikansa ennen kuin opetuslapset ymmärsivät, että Jeesus sai aikaan aivan toisenlaisen vallanvaihdon. Oli kysymys sydämen valtaistuimen herruudesta. Sillä ihmisten elämä lähtee sydämestä (Snl. 4:23).

IItselle eläminen lakkaa

”Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa.” Room. 8:3. Lihassa oleva synti hallitsi ihmisiä. Jopa Mooseksen laki oli voimaton sen suhteen. Lailla oli moraalisesti rajoittava ja jarruttava vaikutus, mutta se ei kyennyt vapauttamaan ihmisiä täydellisesti. Ihmiskunta ja luomakunta elivät orjuudessa ja huokailivat lihan, synnin ja katoavaisuuden vallan alla (Room. 8:19-20; Room. 6:14).

”Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja…Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:34, 36. Jeesuksen kuolema ei vapauta pelkästään synnin aiheuttamasta syyllisyydestä, vaan se vapauttaa myös synnin vallasta.

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös.” 2. Kor. 5:14-15.

Koko ihmiskunnalle on ominaista, että ihmiset elävät itselleen. Itselleen eläminen on itse perussynti. Oma minä on olemassaolon keskipiste. Kaikessa on kysymys itsestä, oman hyvän nimen ja maineen varjelemisesta ja omien himojen tyydyttämisestä – tai niin kuin usein sanotaan: itsensä toteuttamisesta.

Jos ihmiset tekevät jotain pahaa tai väärää, he kiistävät sen, ja monissa tilanteissa he turvautuvat valheeseen välttääkseen ”kasvojensa menettämisen”. Jos he tekevät jotain hyvää, siitä täytyy kertoa tai kerskua – jotta muutkin saisivat tietää asiasta. Motiivina on kummassakin tapauksessa itsekkyys.

Luimme edellä, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen. Sen sijaan, että minä itse – egoni – on keskipiste, Kristuksesta tulee keskipisteeni. Silloin on niin, että sitä, mitä hän haluaa, haluan minäkin. Minua kiinnostaa vain hänen tahtonsa, hänen miellyttämisensä, hänen sanansa, hänen asiansa, hänen valtakuntansa ja hänen ruumiinsa – joka on seurakunta.

Vallanvaihto

”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Kol. 1:13. Elämä synnissä – jolloin ihminen elää itselleen – osoittaa, että hän on ”pimeyden vallan” vanki ja elää pimeyden valtakunnassa. Ajattele voida silloin kokea vapautus pimeyden vallasta ja pääsy valon valtakuntaan – Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan! Apostoli Johannes puhuu kuolemasta elämään siirtymisestä. Todellinen vallanvaihto! Mutta tämä voi tapahtua ainoastaan uskon kautta – ja ihmisen vapaaehtoisesta suostumuksesta käsin. Teet parannuksen ja saat uuden mielen; saat kokea ”virvoituksen aikoja” (Apt. 3:19). Riisut pois vanhan ihmisen ja pukeudut uuteen – Kristukseen (Ef. 4:22-24; Room. 13:14). Oma minä pannaan uskon kautta pois toiminnasta, ja Kristus asettuu kuninkaaksi ja Herraksi sydämen valtaistuimelle (Kol. 2:6).

Apostoli Paavali koki tämän vallanvaihdon. Sen tähden hän kirjoittaa näin: ”…sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.” Gal. 2:19-20.

Elämä uskossa Jumalan Poikaan johtaa oman minän ristiinnaulitsemiseen, mikä saa aikaan sen, että Pojan elämä ilmestyy ruumiissamme. Tällä tavalla vallanvaihto tulee kaikkien nähtäväksi.

(Jakeissa olevat korostukset ovat kirjoittajan. - toim.huom.)

Raamatunjakeissa on käytetty Raamattu Kansalle- käännöstä.

Tämä kirjoitus on saatavana

Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.