Itserakkaus vai Jumalan rakkaus – kumpi sinulla on?

Itserakkaus – itsekäs rakkaus

Keskeistä itserakkaudessa on «Minä», «Minulle» ja «Minun». Olen kuin hämähäkki verkkonsa keskellä kaikki langat käsissään. Kaikessa on kysymys minusta itsestäni. «Minä» olen kuningas, «Minä» olen Jumala. «Minua» tulee rakastaa, kunnioittaa ja palvoa – muutoin syttyy «Minun» vihani. «Minulla» ei ole mitään pois annettavaa, ilman täyttä hyvitystä jollakin toisella tavalla; mutta ”Minulla” on käyttöä kaikelle ja ”Minulla” on oikeus kaikkeen.

Itserakkauden voimavektorit osoittavat kaikkialla kehässä kohti «Minua». Mikään ei virtaa toiseen suuntaan – ulospäin toisille.

Jumalan rakkaus

Jumalan rakkaus antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin. Kaikki hyvyys virtaa ulospäin – mikään ei ole liian hyvää pois annettavaksi. Niin kuin aurinko paistaa epäitsekkäästi ja saa esiin kaiken, mitä tarvitsemme elääksemme, loistaa Jumalan rakkauskin lahjoittaen meille kaiken, mikä kuuluu elämään ja jumalanpelkoon.

Itserakkaus on tuhoisaa

Itserakkaus ruokkii vain yhtä ihmistä – «Minua»; mutta koska tämä henkilö aina haluaa olla itserakkauden kohteena, hän joutuu itserakkauden hallitsemaksi. Koska itserakkaus aina sulkee pois ja eristää sen vallassa olevan kaikilta muilta, tämä henkilö – tämä «Minä» – joutuu itserakkauden tukahduttavan voiman saaliiksi. Tämä voima on itse Saatana. Itserakkaus sulkee uhrinsa syleilyynsä ja tappaa sen kauhistuttavalla tavalla.

Jumalan rakkaus luo elämää

Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Tämä rakkaus jakaa itsensä meidän kanssamme, niin että meistä itsestämmekin tulee mestareita ja löydämme kaikkialla henkilöitä, joissa annamme hyvyytemme vaikuttaa. Jumalan rakkaus saa meidät toimimaan laaja-alaisesti – kaikkialla maailmassa; itserakkauden löytäessä vain yhden ainoan henkilön, «Minut», ja jopa sitä se pahoinpitelee ja tappaa sen.

Kun siis Jumalan rakkaus ilmoittaa itsensä ihmisille ja luo elämää ja iloa siellä, missä se saa vaikuttaa, on se myös tavoiteltu ja rakastettu, kun taas itserakkautta vihataan kaikkialla.

Kristus nousi ylös korkeuksiin ja antoi ihmisille lahjoja. Jotta meillä olisi lahjoja annettavina, meidän on noustava niin korkealle maan tomun yläpuolelle, että voimme nähdä sen hädän, mikä vallitsee ihmisten keskuudessa. Kun nämä lahjat nyt annetaan vastikkeetta, ne tulevat hämmästyttämään pyyteettömyydellään, jolloin jopa kaikkein itserakkaimmatkin voivat nähdä vilauksen rakkaudesta – hyvin kaukana - korkeuksissa, joka on täysin erilaista kuin se rakkaus, missä he itse elävät. Sen tähden on kirjoitettu, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. Tulemme itsemme ulkopuolelta tulevan rakkauden kohteiksi – rakkauden, joka on korkealle korotettu yli meidän itserakkautemme.

Tämä rakkaus tekee ihmisille hyvää; sitä ihaillaan ja sitä kohti käännytään, jotta se saataisiin itselleen, samoin kuin huonekasvin lehdet kääntyvät kohti aurinkoa. Tämä on todellinen kääntymys. Kun me sitten, samoin kuin tuo kasvi, olemme vanhurskauden auringon vaikutuksen kohteina, alamme pian kukoistaa, ja meistä lähtee suloinen tuoksu. Olemme jo saaneet jotain annettavaa toisille. Jumalan rakkaus on istuttanut meihin jotain omasta luonteestaan. Unohdamme itserakkauden, ja ilomme on valossa pysyminen ja sen jakaminen, mikä valon vaikutuksesta versoo esiin meissä.

Taivaallisten aarteiden jakaminen

Rikas mies voi – jos hän on hyvä – tehdä paljon hyvää; hän voi ilahduttaa monia. Se, joka on koonnut itselleen rikkauksia Jumalassa, voi samalla tavoin ottaa siitä, mitä hänellä on ja tehdä monia onnellisiksi. Jos hänellä on ylen määrin rikkautta, hän voi kestitä ystäviään ilman pelkoa siitä, että varat loppuisivat. Jos siis maalliset aarteet voivat tehdä ihmisiä onnellisiksi ajallisesti, kuinka paljon arvokkaampia ovatkaan silloin taivaalliset aarteet, jotka voivat tehdä meidät ikuisesti onnellisiksi.

Löydät Jumalan rakkauden, kun tulet sen valtaamaksi. Saat sen ilmaiseksi ja voit tarjoilla sen hedelmiä ilman vastiketta.

Artikkeli on julkaistu ensin otsikolla «Hva er kjærlighet?» BCC: n «Skjulte Skatter»- lehdessä syyskuussa 1917. 
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag