Miksi minun ei tarvitse olla huolissani lapsistani?

Uusi kouluvuosi on alkanut, ja nuorin poikani on aloittanut päiväkodin. Nyt ei ketään lapsistani ole kotona päiväsaikaan, ja sen tähden minulla on paljon sekavia tunteita, ja monet kysymykset nousevat mieleen. Millainen uusi kouluvuosi tulee olemaan pojille? Saavatko he ystäviä? Ja ovatko ne hyviä ystäviä? Miten he voivat välttää huonoja vaikutuksia?

Vaikka tällaisten kysymysten ilmaantuminen voi olla luonnollista, ei se merkitse sitä, että minun tulee antaa niiden täyttää minut murehtimisella. Jumalan sana sanoo aivan päinvastaista!

Jer. 29:11: ssä sanotaan: «… sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Kuinka lohduttavia ja toivorikkaita sanoja! Niissä on tulevaisuus ja toivo!

Miten voin siis pysäyttää murehtivat ajatukset, kun niitä ilmaantuu? Voin rukoilla lasteni puolesta, ja tiedän, että saan vastauksen. ”Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä, Jumala, vastaat minulle.” Ps. 17:6. Ja kun rukoilen, en rukoile, ”että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta”. Joh. 17:15. Sen tähden tiedän, että vaikken voi olla kaikkialla poikieni mukana, Jumala on heidän kanssaan ja opastaa heitä. Minkä lohdutuksen ja levon se antaakaan minulle!

Minun on oltava opetuslapsi

Jaak. 5:16: ssa sanotaan: «Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.» Miten voin olla vanhurskas Jumalan silmissä, niin että rukoukseni kuullaan ja niihin vastataan? Elämällä opetuslapsena. Se tarkoittaa sitä, että kiellän itseni ja otan ristini joka päivä (Luuk. 9:23). Toisin sanoen seuraan Jeesuksen jälkiä ja teen työtä omasta tahdostani luopumisessa ja sen sijaan siunaan toisia.

Voin siunata lapsiani olemalla hyvä esimerkki heille kotona siinä miten suhtaudun tai siinä miten vastaan tai reagoin tietyissä tilanteissa. Voin siunata poikia käyttämällä aikaani heidän kanssaan olemiseen, huolehtimalla siitä, että he tuntevat, että heitä rakastetaan ja että heistä pidetään huolta. Varaanko esim. aikaa siihen, että kuuntelen heitä, kun he tulevat koulusta kotiin ja haluavat kertoa, mitä ovat kokeneet päivän aikana? Olenko halukas uhraamaan ”minun” aikaani keskittyäkseni heihin? Opetanko heille Jumalan sanaa, luenko Raamattua yhdessä heidän kanssaan ja rukoilen heidän kanssaan? On monia eri tapoja ja mahdollisuuksia siunata heitä; minun on vain oltava valveilla ja käytettävä saamani tilaisuudet!

Voin elää siten, että he kokevat, että heillä on hyvä ja turvallinen koti. He voivat nähdä, että Jumalan sana on elävä, koska he näkevät sen minussa. Juuri se saa heidät haluamaan saman elämän elämistä itsekin. Joku on kerran sanonut: ”Jos vanhemmat ovat kokosydämisiä opetuslapsia, lapsille on luonnollista seurata heitä.” Nämä sanat ovat antaneet minulle niin paljon toivoa sekä itseni että lasteni suhteen! Niin, lasteni on kyllä elettävä tässä maailmassa; mutta he voivat elää täällä niin, ettei maailma vaikuta heihin. Sen sijaan he voivat olla valo, joka loistaa sitä, mikä on hyvää ja puhdasta!

”Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.” 1. Joh. 5:4.

Sen tähden minun ei tarvitse olla huolissani lapsistani, heidän tulevaisuutensa on toivorikas ja valoisa!

Raamatunkohdat ovat peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä.