Himot valehtelevat

«Petolliset himot»

Apostoli Paavali kuvaa ihmisiä yksilöinä, jotka vaelluksensa aikana turmelevat itsensä ”petollisia himoja” noudattamalla (Ef. 4:22). Se, että himot pettävät minut, tarkoittaa, että ne johtavat minut harhaan.

Pietari kirjoittaa 2. Piet. 1:4:ssä, että meidän on päästävä pakoon ”turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”. Tämä totuus on useimmilta ihmisiltä salassa. Kaikki ongelmat, kurjuus, kaikki rauhattomuus, kaikki riidat johtuvat siitä, että ihmiset ovat himojensa orjia.

”Mistä teidän keskinäiset taistelunne ja riitanne johtuvat? Eivätkö juuri himoistanne, jotka käyvät sotaa teidän jäsenissänne?” Jaak. 4:1.

”Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen.” 1. Tim. 6:9.

Himot tekevät minusta tyhmän, ja ne vain vahingoittavat minua.

Mihin uskon?

Siihen, että meidän ihmisten valinta ruumiin himojen ja Jumalan tahdon välillä käy ilmi seuraavista raamatunpaikoista:

”…ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen, vaan Jumalan tahdon mukaan.” 1. Piet. 4:2.

”Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.” 1. Joh. 2:17.

Tessalonikalaisille Paavali kirjoitti, että Jumala valitsi heidät  pelastukseen Hengen pyhittäessä heidät, kun he uskoivat totuuteen (2. Tess. 2:13). Jos meillä ei ole uskoa totuuteen, emme pelastu, emmekä myöskään saa pyhitystä.

Mikä on siis totuus tässä yhteydessä?

Jaakob kirjoittaa, että ”jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” Jaak. 1:14. Minun on siis myönnettävä, että minun luonteessani tai lihassani asuu himoja ja haluja, jotka yrittävät houkutella ja pettää minua tekemään jotain, mikä ei ole minulle hyödyksi. Jos annan himojen pettää itseäni, uskon samalla valheeseen. Pelastun ja saan pyhitystä uskoessani totuuteen – ei valheeseen.

Viisas taistelustrategia

Luimme, että meidät on valittu pelastukseen – uskomalla totuuteen. Kiusauksen hetkellä meidän on huudettava itsellemme: ”Se, mihin minua nyt kiusataan, yrittää vakuuttaa minua, että saamalla tämän, tai kokemalla tätä, saan elämääni iloa ja tyydytystä.” Se on kuitenkin valhetta! Totuus on, että sen sijaan, että himo parantaisi elämääni, se upottaa minut tuhoon, riistää minulta elämänilon, sitoo minut ja aiheuttaa minulle huonon omantunnon. Kokemukseni on siis juuri päinvastainen kuin mitä himo yrittää kertoa minulle. Himot valehtelevat! Ajattele silloin, miten murheellista se onkaan, kun tutkit elämääsi jälkeenpäin ja toteat tulleesi petetyksi.

Paavali kirjoittaa Gal. 5:24:ssä: ”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” Tämä on uskonasenne, jossa päätän kerta kaikkiaan kutsua himojani valehtelijoiksi. Siis – ei valheelle! Ei sille, että tulen petetyksi! Ei sille, mikä vahingoittaa minua! En enää kallista korvaani valheelle – ainoastaan totuudelle!

Valtavan viisas taistelustrategia, joka taatusti johtaa pahan voittamiseen ja kasvuun hyvässä.